Neekerivalta jatkuu Etelä-Afrikassa

Etelä-Afrikka sai neljännen neekeripresidentin, ja valtion ajautuminen paarialuokkaan voi jatkua. Jacob Zuma, jolle korruptio ei ole vierasta, vannoi tänään virkavalansa Pretoriassa, jonne tapahtumaa oli tullut seuraamaan myös Zimbabwen presidentti Robert Mugabe, joka on pääministerinä ja presidenttinä ajanut kerran jopa Afrikan vilja-aittana kukoistaneen maan kaaokseen, josta ei näytä olevan ulospääsyä niin kauan kuin maata johtaa neekeri.

Jostakin syystä, mitä mediakaan ei kerro, yksikään länsimaiden valtiopäämies ei osallistunut juhlatilaisuuteen.

Maassa tuli vierailtua 1989, jolloin Nelson Mandela oli vielä aivan ansaitusti vankilassa omalla saarellaan. Tuolloin valkoinen mies oli herra, ja se näkyi myös kaikkialla. Neekerien saatua vallan – jota kutsuttiin kaunopuheisesti enemmistövallaksi – alkoi maan alamäki, jolle ei näytä olevan loppua.

Etelä-Afrikka oli (valkoisten vallan aikana) ollut aivan omaa luokkaansa afrikkalaisena valtiona, ja se oli tietenkin ollut pelkästään valkoisten ansiota. Maassa vallitsi laki ja järjestys, ja Etelä-Afrikka oli ainoa Afrikan valtio, jossa hanavesi oli juomakelpoista.

Afrikassa on jo riittävän monta esimerkkiä siitä, mitä valtiolle tapahtuu, kun valkoiset pakotetaan luopumaan vallasta ja siirrytään ”enemmistövaltaan”. Loistavin esimerkki tästä on Zimbabwe, jonka rappio todistaa neekerien ”loistavista” valtiomiestaidoista.

Etelä-Afrikan väkiluku on 46 miljoonaa, ja se on edelleenkin kovassa kasvussa. Jossakin aikaisemmassa kirjoituksessa Afrikan väkiluvun ennustettiin kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Etelä-Afrikassa se tulee todennäköisesti yli kaksinkertaistumaan.

Etelä-Afrikan alkuperäisiä neekereitä olivat bushmannit, joita elelee vieläkin, mutta tosin aika harvalukuisina, Kalaharin autiomaassa luontaistaloudessa, ja hottentotit, jotka olivat jo vuosisatoja sitten joutuneet väistymään maahan pohjoisesta tunkevien neekerien tieltä ja ovat käytännössä kuolleet sukupuuttoon.