Syrjitty kansanosa

Neekerien ja ählämien suhteellinen osuus maamme väestössä lisääntyy erittäin valitettavasti koko ajan, mikä tulee näkymään yhteiskunnassamme monilla eri tavoilla, joista monet ovat kuitenkin kielteisiä. Neekerien ja ählämien kasvava – ja itse asiassa jo nykyinenkin – määrä tarjoaa potentiaalisen ostajakunnan, mikä pitäisi huomioida markkinoinnissa. On tosin eri asia, onko lähinnä soskusta rahansa saavilla ”maahanmuuttaneilla” sitten kovin paljon ylimääräistä rahaa käytettävissään.

90-luvulla televisiossa esitettiin sokerimainos, jossa esiintyi neekeri, mutta sen jälkeen eikä juuri sitä ennenkään 80-luvun puolivälin jälkeen, jolloin neekeri sanana ja käsitteenä muuttui tabuksi, neekeriä tai ählämiä ei koskaan ole nähty tv- tai lehtimainoksissa.

Aikaisemmin neekerillä oli kaupallista arvoa, ja sitä hyödynnettiin markkinoinnissa. Nämä mainokset olivat myös hauskoja.

http://zulublogi.blogspot.com/2009/02/neekeri-aiheisia-mainoksia.html

Kansainvälisissä tv-mainoksissa, joita esitetään joskus myös Suomen televisiossa, esiintyy neekereitä. Syynä siihen lieneekin amerikkalainen ”pakollinen nekru” -periaate, jonka mukaan neekereitä täytyy ripotella sopivasti mainoksiin, tv-sarjoihin, elokuviin ja muihin näkyviin paikkoihin.

Suomessa ei ole vielä ymmärretty sitä, että neekerikuluttaja ostaisi mielellään tuotteen, jota mainostaa neekeri eikä valkoinen, oikea suomalainen. Sama pätee myös ählämeihin: on luultavaa, että ählämi ostaisi mieluummin toisen ählämin kuin valkoisen suomalaisen mainostaman taatelipaketin.

Se, että tv- ja lehtimainoksissa ei käytetä neekereitä tai ählämeitä, vaikka nämä edustavatkin jatkuvasti kasvavaa ostajakuntaa, ei ole mitään muuta kuin rodullista syrjintää, jota tavataan kutsua myös rasismiksi. Neekerien ja ählämien pitäisi nousta vaatimaan oikeuksiaan ja tasaveroista kohtelua markkinoinnissa.