Öljy ei tietenkään lopu yhtäkkiä tai kokonaan edes hyvin pitkään aikaan, mutta ero kysynnän ja tuotannon välillä (eli puute öljystä) tulee kasvamaan ja vielä niin, että öljyn puutetta esittävä kuvaaja kasvaa ekspotentiaalisesti. Hinnan määräytymistä tuolloin on kuitenkin erittäin vaikea arvioida.
Öljylle tulee riittämään ostajia, vaikka sen hinta olisi $1000/barreli. Nykyinen 115 dollarin ennätyshinta ei vastaa mitään todellisia tuotantokuluja tai edes tuotantoketjussa olevien yritysten asettamaa kohtuullista tuottoa liiketoiminnalleen, vaan se on vain keinotekoisesti vedätetty mahdollisimman ylös – hieman samalla tavalla kuin markkinasähkön hinta ”määräytyy” viimeisten kalleimmalla tavalla tuotettujen kilowattituntien mukaan.
Ruoan riittämättömyydestä tulee ongelma. Jokin ympäristökatastrofi tai kasvitauti, joka tuhoaa suuren viljelyalan, riittää käynnistämään monisyisen ketjun, jonka seurauksena ruoasta tulee todellakin pula. Mitä enemmän kehitysmaiden nykyisin kädestä suuhun -eläjät oppivat länsimaiden kulutustottumuksia, sitä nopeammin ”loppu” lähenee.
Lannoitteet voivat myös loppua. Erään arvion mukaan fosforia, joka on tärkeä viljalannoite, riittää maaperässä enää vain noin 60 vuodeksi. On varmasti jokin kulutustapojen ja maapallon väestön keskinäinen tulo, jonka maapallo jaksaa kantaa. Jos keskimääräiset kulutustavat nousevat, väestön määrän pitäisi vastaavasti laskea, jotta tulo pysyisi vakiona, ja päinvastoin. Nykyinenkin väestön määrä on aivan varmasti liikaa, vaikka väestön määrä kasvaa jatkuvasti.
Ehkäpä olisi jo syytä ottaa Pentti Linkolan neuvot käyttöön, ennen kuin on liian myöhäistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita selvästi ja kohteliaasti