Kansanedustajat

Kansanedustajien pitäisi tehtävänimikkeensä perusteella toimia luottamusvirassaan kansan (eli äänestäjien) edustajina, mutta toimivatko he niin? Monet epäilevät sitä vahvasti.

Kansanedustajat voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään (tai luokkaan):

1) oman edun tavoittelijat (oet),

2) tyhmät, jotka eivät (ainakaan suoranaisesti) tavoittele omaa etuaan vaan katselevat muualle, kun muut tekevät sitä ja

3) rehelliset.

Oman edun tavoittelijat

Oman edun tavoittelijat lieneekin suurin ryhmä eduskunnassa, vaikka kaikki eivät tiedäkään kuuluvansa tähän ahneiden ryhmään. Ilkka Kanerva lieneekin tunnetuin (ja pahin) tämän ryhmän edustajista. Oet-edustajan ainoa tavoite on kupata valtiota ja muita tahoja niin paljon kuin se on mahdollista lain puitteissa, mutta lakia voidaan tarvittaessa myös kiertää. Kaikki mahdolliset keinot käytetään hyväksi, jotta jokainen irti lähtevä euro saadaan hankittua itselle. Kaikki muukin aineellinen hyvä kelpaa, kunhan sillä vain on jotakin rahallista arvoa ja se on helposti muutettavissa rahaksi.

Oet-edustaja huumaantuu omasta osaamisestaan ja alkaa paranoidisesti kuvitella olevansa korvaamaton ja kuin jumalan lahja kansakunnalle. Hän tarjoutuu kaikkiin mahdollisiin luottamustehtäviin, kunhan niistä vain maksetaan (hyviä) kokous- ym. palkkiota tai muita luontaisetuja. Pimeästi maksettava palkka tai muu palkkio kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin. Hänelle ei merkitse mitään se, että hänen päätehtävänsä toimia kansanedustaja häiriintyy sitä enemmän, mitä enemmän hänellä on muita sivuvirkoja, vaan hänelle merkitsee ainoastaan se, miten hän voi maksimoida omat henkilökohtaiset tulonsa.

Oet-edustaja on tyypillinen poliittisen virkanimityksen vastaanottava henkilö. Hän tietää, että hänet on luotu siihen virkaan, kun alkaa näyttää siltä, että kuppaamissarvi alkaa näyttää ehtymisen merkkejä. Korkeapalkkainen virka takaa hyvän elintason myös eduskunnan jälkeen.

Oet-edustajalla ei ole lainkaan omaatuntoa. Vaikka hän tietää, että virka on täysin tarpeeton, hän ottaa sen mielellään vastaan, ja toimiessaan siinä hän jakaa mielellään medialle ”asiantuntevia näkemyksiään” virka-alaltaan tai muissa poliittisissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Erkki Liikanen on tämän alaluokan hyvä edustaja.

Hyvin usein oet-edustaja ei ole koskaan tehnyt mitään ”oikeaa työtä” eikä varmasti edes tiedä, mitä se on. Hän on jo nuorena liittynyt puolueen nuorisojärjestöön ja sen avulla on päässyt nuorella iällä eduskuntaan.

Tyhmät

Tyhmät on toiseksi suurin ryhmä. He ovat eräänlaisia peesaajia ja ovat uskollisia puoluetoimistolle ja -tovereilleen. He tuntevat hyvin oet-edustajat ja näiden toimintatavat, mutta rohkeuden puute (ja tyhmyys) estää heitä tekemästä samoin. He kuitenkin hyväksyvät oet-edustajien tekemiset ja vaikenevat kaikista havaitsemistaan epäkohdista ja jopa lainrikkomisista. Tyhmillä on kuitenkin mahdollisuus kohota ihailemaansa oet-ryhmään, vaikka se ei olekaan kovin tavallista. He tietävät, että puolueuskollisuus palkitaan, ja siksi he ovatkin kuin lauma koulutettuja koiria.

Ennen eduskuntaan tuloaan tyhmät ovat enemmistöinä kunnanvaltuustoissa, joissa he toteuttavat puoluekoneiston tahtoa. Koska heillä ei ole riittävästi pyrkyryyttä, he eivät pääse eduskuntaan yhtä helposti kuin oet-henkilöt. Tyhmälle kelpaa myös polittinen virka, mutta tyhmyytensä vuoksi hän saa sellaisen harvoin. Tyhmä voi olla siviiliviraltaan mikä tahansa mutta ei niin usein ammattipoliitikko kuin oet-edustajat. [Ammattipoliitikko on sellainen, joka ”järjestää” valtion palkanmaksajakseen viimeistään silloin, kun opinnot on suoritettu.]

Rehelliset

Rehelliset on pienin ryhmä eduskunnassa. Heitä on jokaisessa puolueessa, mutta joskus heitä on vaikea tunnistaa. He saattavat olla eduskuntaryhmänsä hiljaisia mutta osaavat tarvittaessa puuttua epäkohtiin. Usein he ovat hyvin näkyviä hahmoja, koska he tuovat havaitsemansa epäkohdat välittömästi esille. He ovat niitä edustajia, jotka saavat varoituksen puolueryhmältään tai tulevat jopa erotetuiksi ryhmästään. Heitä on suhteellisesti eniten vasemmistopuolueissa ja etenkin vasemmistoliitossa. Esko Seppänen on hyvä tämän ryhmän edustaja vaikka onkin tällä hetkellä Brysselissä.

Rehellisellä on kyky erottaa, mikä on oikein ja väärin.

Kun rehellisen poliittinen ura (ainakin eduskunnassa) päättyy, hän palaa takaisin siviilityöhönsä.