Toisinajattelija

Toisinajattelija on sanana ja käsitteenä sen verran uusi, että Nykysuomen sanakirja vuodelta 1967 ei tunne sitä. Sen sijaan se tuntee sanan ”toisinajatteleva”, joka esiintyy tavallisesti mutta joskin harvinaisesti muodossa ”toisinkirjoitus”. Sana tarkoittaa ”translitterointia”, jolla ei siis ole mitään tekemistä ”toisinajattelun” kanssa.

Toisinajattelijoita oli tavallisesti ns. itäblokin maissa, joissa oli paljon valveutuneita kansalaisia, jotka eivät olleet samaa mieltä maan johdon harjoittaman politiikan kanssa. Tuodessaan omat mielipiteensä esille he joutuivat valtiokoneiston ajojahdin kohteiksi, mistä seurasi monenlaisia ikävyyksiä, kuten vainoa, kidustusta, syrjintää, julkista nöyryyttämistä ja vankeustuomioita.

Kyse oli vain sanallisesta arvostelusta, mutta se oli kuitenkin ilmeisesti liikaa valtiojohdolle, joka pelkäsi, että toisinajattelijoiden esille tuomat ajatukset voisivat levitä koko kansan tietoisuuteen ja saada kansan silmät viimeinkin huomaamaan sen, että he olivat eläneet aivopestyinä näkemättä totuutta.

Toisinajattelijoita on kuitenkin edelleenkin ja myös Suomessa, vaikkakin toisinajattelijan rooli onkin nyt hieman erilainen kuin ns. kommunistimaissa. Järjetöntä maahanmuuttoa ja islamin leviämiämistä suomalaiseen yhteiskuntaan oikeutetusti arvostelevat kansalaiset ovat nyky-Suomen toisinajattelijoita.

Suomessa oli myös joitakin toisinajattelijoita 60–80-luvuilla, ja he arvostelivat kaikkien suurten puolueiden Neuvostoliitto-myönteisyyttä. Ainoastaan perustuslaillinen kansanpuolue (joka on sittemmin kadonnut historia hämärään) ja Georg C. Ehrnrooth uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa avoimesti. Historia on osoittanut, että Ehrnrooth oli oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ählämit kumartavat Mekkaan päin, mutta suomalaispoliitikot kumarsivat Moskovaan päin.

Tunnetusti toisinajattelijoita ei sallita, ja sen vuoksi yhteiskunta tekeekin kaikkensa, jotta heidät voidaan keinoja kaihtamatta vaientaa. Lain kirjainta venytetään ja säädetään pikaisesti uusia lakeja, jotta heidän suunsa saadaan tukittua. Kansa halutaan yksinkertaisesti pitää tietämättömänä siitä, mitä todella tapahtuu.

Neekeri, ählämi ja islam ovat kolme asiaa, joiden etuoikeutetusta asemasta Suomessa ei saisi kertoa totuutta kansalle. Koska valtamedia ei kerro suoraan tai kertoo valikoidusti tosiasioista, ilman toisinajattelijoiden toimia totuus pysyisi salassa. Toisinajattelijat joutuvatkin kantamaan marttyyrin viittaa harteillaan.

Jussi Halla-aho lieneekin maan tunnetuin toisinajattelija, joka uskaltaa kertoa omalla nimellään maahanmuuton lieveilmiöistä, joita ovat mm. perusteeton turvapaikan hakeminen väärien perhetietojen vuoksi, maahanmuuttajien tekemien rikosten erikoiskohtelu ja mediasensuuri ja islamin vapaan leviämisen salliminen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Valtion kontrollissa oleva media on erittäin tehokas keino pitää kansalaiset tietämättöminä tosiasioista. ”Riippumaton” (kaupallinen) media tietää myös hyvin tarkasti, mitä se voi kertoa ja mistä sen täytyy vaieta. Valtion mediakontrollin vuoksi Neuvostoliitto pysyi pystyssä 70 vuotta.

Erittäin suuri karhunpalvelus suomalaiselle sananvapaudelle tulee olemaan Yle-veron käyttöönotto. Se takaa sen, että hallitus voi kertoa asiat kansalaisille aina sopivasti väritettyinä. Yleisradiolla on aina ollut subjektiivinen tapa käsitellä kaikkia maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä asioita, joita on todella paljon mutta jotka sen asenteellisen uutisoinnin ja yhteiskunnan mediakontrollin vuoksi eivät tavoita kansaa. Kukapa osaisi epäillä sitä, että Yleisradio ei kerrokaan asioita totuudenmukaisesti?