Oululainen tuttava kertoi huolestuttavia uutisia Pudasjärven ”tulevaisuuden suunnitelmista”.
Lainaus Pudasjärven kaupungin internetsivulta:
”Pudasjärven kaupunginvaltuuston yksimielisesti hyväksymän Kuntasuunnitelman yksi keskeisin tavoite on alenevan väestökehityksen suunnan muuttaminen. Tavoitteena on, että Pudasjärven asukasluku saadaan nousuun ja että verotulot sekä matkailutulo kasvavat valtakunnan keskimääräisen kasvun mukaisesti. Tulevaisuudessa kyse on myös työvoiman saatavuuden varmistamisesta. Työvoiman varmistamiseksi ja oppilaitosten riittävän opiskelijamäärän turvaamiseksi tavoitteena on, että vuoteen 2018 mennessä maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osuus Pudasjärven väestöstä on noussut 10 %:iin. Suhdeluku olisi silloin sama kuin Helsingissä tällä hetkellä.”
Asuttamalla maahanmuuttajia Pudasjärvelle asukasluku saadaan varmastikin nousuun, mutta vero- tai matkailutulot eivät juurikaan nouse. Verotulot nousevat vain sillä tavalla, että valtion maksamasta pakolaisohjaajan palkasta osa jää kuntaan kuntaverona, mutta maahanmuuttajat itse eivät tuo euroakaan verotuloja kuntaan.
Maahanmuuttajien ainoa työllistymismahdollisuus on käytännössä valtion tai kunnan tukityö. Jos heidän osuutensa kunnan väkiluvusta nousee 10 prosenttiin, se karkottaa varmastikin matkailijat.
Tavoite työvoiman varmistamiseksi tuntuu oudolta. Kunnan työttömyysprosentti on viimeiset vuosikymmenet ollut noin 20 prosenttia, mikä ei oikein tue pelkoa työvoimapulasta. Suurin osa kuntaan tulevista maahanmuuttajista siten vain kasvattaa tuota lukua.
Maahanmuuttajien määrän kasvaminen 10 prosentin osuuteen väestöstä kunnassa, jossa on jo nyt paljon sosiaalisia ongelmia, tietää vain ongelmien kasvamista ja muuttumista monisyisemmiksi.
”Pudasjärven kaupunki on saanut runsaasti myönteistä tunnustusta toiminnastaan Sisäministeriön maahanmuuttotyön pilottikuntana. Tällä hetkellä Pudasjärvellä toimii alaikäisille maahanmuuuttajille perustettu perheryhmäkoti ja Oulun Vastaanottokeskuksen alainen yksikkö. Pudasjärvi on myöntänyt halukkaille kuntaan jääville, oleskeluluvan saaneille kuntapaikkoja.”
”Pudasjärven kaupunginhallitus teki tiistain kokouksessa päätöksen ottaa vastaan myös kiintiöpakolaisia. Ensimmäiset kiintiöpakolaiset tulevat lähiviikkoina Kongosta. Kaupunginhallitus päätti, että tätä varten laaditaan riittävän yksityiskohtainen monialainen toimintasuunnitelma ja siihen liittyvät tehtävä- ja vastuuhenkilöluettelo.”
Kongosta..? Heh-heh... aina vain paranee. Sieltähän saadaankin oikein ”valioneekereitä”.
”Kiintiöpakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista. Kunta tekee pakolaisten vastaanotosta sopimuksen ELY-keskuksen kanssa. Pudasjärven kaupungilla on olemassa oleva sopimus pakolaisten vastaanottamisesta, joka nyt päivitetään vastaamaan tämän hetken tilannetta. Sopimuksessa sovitaan mm. niistä palveluista, jotka kunta järjestää pakolaisille. Valtio korvaa kunnille pakolaisten vastaanotosta aiheutuvat kustannukset.”
Niin varmasti korvaakin välittömät kustannukset, mutta miten on pitkäaikaisten välillisten kustannusten laita?
”Erilaisuus on rikkaus
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eero Oinas-Panuma korostaa, että maahanmuuttajien kotouttaminen Pudasjärvelle on panostamista tulevaisuuteen. Me tarvitsemme lisää tekeviä käsiä ja opiskelevia lapsia sekä nuoria. Kyse on tulevaisuuden rakentamisesta. Vain sellainen kunta, jossa on riittävästi nuorta aktiivista väkeä, voi rakentaa elinvoimaista asuinympäristöä. On myös tärkeää, että poikkeuksellisen laajassa kuntalaisvalmistelussa, johon osallistui yli 1000 pudasjärveläistä, tämä asia on otettu yhdeksi keskeisimmäksi painopistealueeksi, toteaa Oinas-Panuma. Samalla hän muistuttaa, että Kuntasuunnitelman yhdeksi arvoksi kuntalaiset nostivat erilaisuuden näkemisen rikkautena.”
Tuon rikastuttamisen vaikutukset on jo nähty selvästi etelän suurissa kaupungeissa. Miksi pieni Pudasjärven kaupunki haluaa toistaa samat virheet?
Valtuuston olisi kannattanut tehdä opintomatka Somaliaan tai Kongoon, jotta se olisi nähnyt, miten Pudasjärven tulevaisuuden toivot ovat tähän saakka aseet ja keihäät käsissään rakentaneet tulevaisuuttaan kotimaissaan. Siellä olisivat valtuutettujen silmät viimeinkin avautuneet.
”Tällä hetkellä Pudasjärvellä on joko turvapaikkapäätöstä odottamassa tai sen jo saaneita ja muutoin kuntaan muuttaneita maahanmuuttajataustaisia henkilöitä lähes kaksisataa, joka on 2,3 % koko väestöstä.”
Kaksisataa on jo erittäin suuri määrä Pudasjärven kokoisessa kunnassa. Kymmenen prosentin osuus tarkoittaisi kaikkiaan noin tuhatta maahanmuuttajaa. Mitä ihmettä valtuuston puheenjohtaja kuvittelee tuon luku- ja kirjoitustaidottoman joukon, jonka avut riittävät lähinnä vain kamelilla ratsastamiseen, tulevan tekemään Pudasjärvellä?
Tokihan heille voidaan opettaa suomen kieli ja kouluttaa heidät johonkin ammattiin, mihin tuhraantuu useita vuosia aikaa, mutta mistä he voisivat sitten saada työtä kunnassa, jossa on jo satoja suomalaisia työttömiä, joilla on vaihteleva koulutus ja työkokemus ja joiden hyväksi yhteiskunta ei ole tehnyt juurikaan mitään? Jos maahanmuuttajille tarjotaan yhteiskunnan tukemaa työtä, se on selvästikin kantaväestön syrjintää.
Pudasjärven kaupungin johdolla näyttää olevan suuruudenhulluja suunnitelmia, jotka tulevat koitumaaan kaupungin tuhoksi.
Jos seuraavien kuuden vuoden aikana Pudasjärvelle otetaan 800 uutta elätettävää, olisi mielenkiintoista tietää, paljonko se tulee maksamaan valtiolle. Pudasjärven ainoa motiivi näyttää olevan raha, joka kulkee kaupungin kassan kautta ja josta suuri osa myös jää sinne veroina. ”Ilmaista rahaa”, ajatellaan Pudasjärvellä, vaikka se on tosiasiassa nyhdetty muun Suomen selkänahasta.
Toivottavasti muut kunnat ovat viisaampia eivätkä rahanahneuttaan seuraa Pudasjärven esimerkkiä.
Pudasjärven asukasluku on nyt noin yhdeksäntuhatta. 9000 + 1000 = 10.000. 1000/10.000*100 = 10 %. Tavoite on todellakin kaikkiaan tuhat maahanmuuttajaa, vaikka sitä ei olekaan sanottu suoraan – ja ehkäpä siksi, että se ei hyvin suurena määränä säikäyttäisi kuntalaisia.
Pudasjärvi on aikaisemmin noussut blogiotsikoihin:
http://zulublogi.blogspot.com/2009/05/irakilaista-kuonoon-pudasjarvella.html
http://zulublogi.blogspot.com/2009/11/etninen-puukotus-pudasjarvella.html
Edellä kysyttiin, miksi pieni Pudasjärven kaupunki haluaa toistaa samat (suurten kaupunkien) virheet. Mitä Pudasjärvellä pitäisi tapahtua, jotta kunnanisät huomaisivat, että ”pudasjärveläisen junttikulttuurin rikastuttaminen afrikkalaisella ja islamilaisella kulttuurilla ei tainnut ollakaan oikein hyvä ajatus...”
Mitä siihen vaaditaan? Raiskaus, pahoinpitely, lapsen hyväksikäyttö vai murha..? Kun kerran maahanmuuttajat ovat syyllistyneet edellä mainittuihin rikoksiin aikaisemmin monissa muissa kaupungeissa, miksi se ei voisi sitten tapahtua myös Pudasjärvellä?
torstai 29. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Toisinajattelija
Toisinajattelija on sanana ja käsitteenä sen verran uusi, että Nykysuomen sanakirja vuodelta 1967 ei tunne sitä. Sen sijaan se tuntee sanan ”toisinajatteleva”, joka esiintyy tavallisesti mutta joskin harvinaisesti muodossa ”toisinkirjoitus”. Sana tarkoittaa ”translitterointia”, jolla ei siis ole mitään tekemistä ”toisinajattelun” kanssa.
Toisinajattelijoita oli tavallisesti ns. itäblokin maissa, joissa oli paljon valveutuneita kansalaisia, jotka eivät olleet samaa mieltä maan johdon harjoittaman politiikan kanssa. Tuodessaan omat mielipiteensä esille he joutuivat valtiokoneiston ajojahdin kohteiksi, mistä seurasi monenlaisia ikävyyksiä, kuten vainoa, kidustusta, syrjintää, julkista nöyryyttämistä ja vankeustuomioita.
Kyse oli vain sanallisesta arvostelusta, mutta se oli kuitenkin ilmeisesti liikaa valtiojohdolle, joka pelkäsi, että toisinajattelijoiden esille tuomat ajatukset voisivat levitä koko kansan tietoisuuteen ja saada kansan silmät viimeinkin huomaamaan sen, että he olivat eläneet aivopestyinä näkemättä totuutta.
Toisinajattelijoita on kuitenkin edelleenkin ja myös Suomessa, vaikkakin toisinajattelijan rooli onkin nyt hieman erilainen kuin ns. kommunistimaissa. Järjetöntä maahanmuuttoa ja islamin leviämiämistä suomalaiseen yhteiskuntaan oikeutetusti arvostelevat kansalaiset ovat nyky-Suomen toisinajattelijoita.
Suomessa oli myös joitakin toisinajattelijoita 60–80-luvuilla, ja he arvostelivat kaikkien suurten puolueiden Neuvostoliitto-myönteisyyttä. Ainoastaan perustuslaillinen kansanpuolue (joka on sittemmin kadonnut historia hämärään) ja Georg C. Ehrnrooth uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa avoimesti. Historia on osoittanut, että Ehrnrooth oli oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ählämit kumartavat Mekkaan päin, mutta suomalaispoliitikot kumarsivat Moskovaan päin.
Tunnetusti toisinajattelijoita ei sallita, ja sen vuoksi yhteiskunta tekeekin kaikkensa, jotta heidät voidaan keinoja kaihtamatta vaientaa. Lain kirjainta venytetään ja säädetään pikaisesti uusia lakeja, jotta heidän suunsa saadaan tukittua. Kansa halutaan yksinkertaisesti pitää tietämättömänä siitä, mitä todella tapahtuu.
Neekeri, ählämi ja islam ovat kolme asiaa, joiden etuoikeutetusta asemasta Suomessa ei saisi kertoa totuutta kansalle. Koska valtamedia ei kerro suoraan tai kertoo valikoidusti tosiasioista, ilman toisinajattelijoiden toimia totuus pysyisi salassa. Toisinajattelijat joutuvatkin kantamaan marttyyrin viittaa harteillaan.
Jussi Halla-aho lieneekin maan tunnetuin toisinajattelija, joka uskaltaa kertoa omalla nimellään maahanmuuton lieveilmiöistä, joita ovat mm. perusteeton turvapaikan hakeminen väärien perhetietojen vuoksi, maahanmuuttajien tekemien rikosten erikoiskohtelu ja mediasensuuri ja islamin vapaan leviämisen salliminen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Valtion kontrollissa oleva media on erittäin tehokas keino pitää kansalaiset tietämättöminä tosiasioista. ”Riippumaton” (kaupallinen) media tietää myös hyvin tarkasti, mitä se voi kertoa ja mistä sen täytyy vaieta. Valtion mediakontrollin vuoksi Neuvostoliitto pysyi pystyssä 70 vuotta.
Erittäin suuri karhunpalvelus suomalaiselle sananvapaudelle tulee olemaan Yle-veron käyttöönotto. Se takaa sen, että hallitus voi kertoa asiat kansalaisille aina sopivasti väritettyinä. Yleisradiolla on aina ollut subjektiivinen tapa käsitellä kaikkia maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä asioita, joita on todella paljon mutta jotka sen asenteellisen uutisoinnin ja yhteiskunnan mediakontrollin vuoksi eivät tavoita kansaa. Kukapa osaisi epäillä sitä, että Yleisradio ei kerrokaan asioita totuudenmukaisesti?
Toisinajattelijoita oli tavallisesti ns. itäblokin maissa, joissa oli paljon valveutuneita kansalaisia, jotka eivät olleet samaa mieltä maan johdon harjoittaman politiikan kanssa. Tuodessaan omat mielipiteensä esille he joutuivat valtiokoneiston ajojahdin kohteiksi, mistä seurasi monenlaisia ikävyyksiä, kuten vainoa, kidustusta, syrjintää, julkista nöyryyttämistä ja vankeustuomioita.
Kyse oli vain sanallisesta arvostelusta, mutta se oli kuitenkin ilmeisesti liikaa valtiojohdolle, joka pelkäsi, että toisinajattelijoiden esille tuomat ajatukset voisivat levitä koko kansan tietoisuuteen ja saada kansan silmät viimeinkin huomaamaan sen, että he olivat eläneet aivopestyinä näkemättä totuutta.
Toisinajattelijoita on kuitenkin edelleenkin ja myös Suomessa, vaikkakin toisinajattelijan rooli onkin nyt hieman erilainen kuin ns. kommunistimaissa. Järjetöntä maahanmuuttoa ja islamin leviämiämistä suomalaiseen yhteiskuntaan oikeutetusti arvostelevat kansalaiset ovat nyky-Suomen toisinajattelijoita.
Suomessa oli myös joitakin toisinajattelijoita 60–80-luvuilla, ja he arvostelivat kaikkien suurten puolueiden Neuvostoliitto-myönteisyyttä. Ainoastaan perustuslaillinen kansanpuolue (joka on sittemmin kadonnut historia hämärään) ja Georg C. Ehrnrooth uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa avoimesti. Historia on osoittanut, että Ehrnrooth oli oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ählämit kumartavat Mekkaan päin, mutta suomalaispoliitikot kumarsivat Moskovaan päin.
Tunnetusti toisinajattelijoita ei sallita, ja sen vuoksi yhteiskunta tekeekin kaikkensa, jotta heidät voidaan keinoja kaihtamatta vaientaa. Lain kirjainta venytetään ja säädetään pikaisesti uusia lakeja, jotta heidän suunsa saadaan tukittua. Kansa halutaan yksinkertaisesti pitää tietämättömänä siitä, mitä todella tapahtuu.
Neekeri, ählämi ja islam ovat kolme asiaa, joiden etuoikeutetusta asemasta Suomessa ei saisi kertoa totuutta kansalle. Koska valtamedia ei kerro suoraan tai kertoo valikoidusti tosiasioista, ilman toisinajattelijoiden toimia totuus pysyisi salassa. Toisinajattelijat joutuvatkin kantamaan marttyyrin viittaa harteillaan.
Jussi Halla-aho lieneekin maan tunnetuin toisinajattelija, joka uskaltaa kertoa omalla nimellään maahanmuuton lieveilmiöistä, joita ovat mm. perusteeton turvapaikan hakeminen väärien perhetietojen vuoksi, maahanmuuttajien tekemien rikosten erikoiskohtelu ja mediasensuuri ja islamin vapaan leviämisen salliminen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Valtion kontrollissa oleva media on erittäin tehokas keino pitää kansalaiset tietämättöminä tosiasioista. ”Riippumaton” (kaupallinen) media tietää myös hyvin tarkasti, mitä se voi kertoa ja mistä sen täytyy vaieta. Valtion mediakontrollin vuoksi Neuvostoliitto pysyi pystyssä 70 vuotta.
Erittäin suuri karhunpalvelus suomalaiselle sananvapaudelle tulee olemaan Yle-veron käyttöönotto. Se takaa sen, että hallitus voi kertoa asiat kansalaisille aina sopivasti väritettyinä. Yleisradiolla on aina ollut subjektiivinen tapa käsitellä kaikkia maahanmuuttoon liittyviä kielteisiä asioita, joita on todella paljon mutta jotka sen asenteellisen uutisoinnin ja yhteiskunnan mediakontrollin vuoksi eivät tavoita kansaa. Kukapa osaisi epäillä sitä, että Yleisradio ei kerrokaan asioita totuudenmukaisesti?
tiistai 20. joulukuuta 2011
Onko isänmaallisuus rasismia?
Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä se on.
Rasismi-sanan (ja sen johdannaisten) merkitystä on viime aikoina lavennettu sillä tavalla, että isänmaallisesti ajattelevasta ja toimivasta kansalaisesta on tahtomattaan tehty rasisti. Tärkeintä isänmaallisuudessa on Suomen säilyttäminen suomalaisena ja suomalaisten hallinnassa.
Jos maahan virtaa jatkuvasti neekereitä ja ählämeitä – olivatpa he sitten muslimeita tai eivät – se on selvästikin isänmaallisuuden pääperiaatetta vastaan. Vaikka viranomaiset ovatkin viime aikoina huomanneet, että heitä on perheenyhdistämisissä ym. vilpissä yksinkertaisesti vain kustu silmään, maahan tulee edelleenkin väkeä valtioista, jotka ovat useillakin mittareilla mitattuina MAAILMAN VIHELIÄISIMPIÄ MAITA. Nämä maat ovat, kuten monet varmastikin tietävät, Somalia, Irak ja Afganistan.
Somalien työttömyys (kaunisteltuna) lieneekin noin 60 prosenttia. Niistä 40 prosenttista, jotka eivät ole tilastoissa ”työttömiä”, suuri osa on työssä – jos nyt kenenkään somalin ”työntekoa” voisi ihan oikeasti kutsua työnteoksi – tehtävissä, jotka joko suoraan tai välillisesti liittyvät maahanmuuttoon. Lopuista suuri osa on valtion ja kuntien tukitöissä, joiden tekemisestä ei ole ainakaan mitään hyötyä palkan maksavalle valtiolle tai kunnalle. Hyvin pieni osa on työllistynyt yksityiseen yritykseen, ja heistäkin suurin osa on työllistynyt valtion tuen avulla.
Kansalainen, joka ei halua, että hänen isänmaahansa tulee em. ”työntekijöitä” tai henkilöitä, joista ei ole työntekoon, on siten leimattu rasistiksi. Kansalainen, joka arvostelee sitä, että 60 prosenttia somaleista elää täällä sosiaalipummeina, on rasisti.
Somalia, Irak ja Afganistan ovat kuin ehtymätön kaivo: vaikka sieltä miten ammennettaisiin neekereitä ja ählämeitä Suomeen, kaivo ei tule osoittamaan ehtymisen merkkejä. Yksikään ongelma ei tuon maahanmuuton vuoksi parane noissa maissa, vaan sen sijaan uusia ongelmia syntyy Suomessa.
Maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat tabu, joista ei saa puhua. Se joka tuo rikollisen etnisen taustan esille, on rasisti.
Sunnuntain vastaisena yönä 17-vuotias mies puukotti 16-vuotiasta useita kertoja puukolla eri puolille vartaloa Oulun Toppilassa. Saamani tiedon mukaan puukottaja oli ”ulkomaalaistaustainen”, vaikka sitä ei useimmissa medioissa olekaan kerrottu – ja juuri edellä mainitusta syystä.
Tuskin on vaikea arvata, että silmittömästi veitseä heiluttanut henkilö oli somali. Ählämeistä tuollaista olisi vaikeampi uskoa.
Jos siis haluat välttyä leimautumasta rasistiksi, et tuo esille sitä, että puukottaja oli ulkomaalaistaustainen, vaan pikemminkin korostat sitä, että uhri kiihotti puukottajaa tekoonsa, eli uhri itse on syyllinen siihen, että joutui puukotetuksi.
Yleinen mielipide on (osittain lainsäädännön avulla) saatu muokattua sellaiseksi, että isänmaallisesta kansalaisesta on tehty paha rasisti.
Rasismi-sanan (ja sen johdannaisten) merkitystä on viime aikoina lavennettu sillä tavalla, että isänmaallisesti ajattelevasta ja toimivasta kansalaisesta on tahtomattaan tehty rasisti. Tärkeintä isänmaallisuudessa on Suomen säilyttäminen suomalaisena ja suomalaisten hallinnassa.
Jos maahan virtaa jatkuvasti neekereitä ja ählämeitä – olivatpa he sitten muslimeita tai eivät – se on selvästikin isänmaallisuuden pääperiaatetta vastaan. Vaikka viranomaiset ovatkin viime aikoina huomanneet, että heitä on perheenyhdistämisissä ym. vilpissä yksinkertaisesti vain kustu silmään, maahan tulee edelleenkin väkeä valtioista, jotka ovat useillakin mittareilla mitattuina MAAILMAN VIHELIÄISIMPIÄ MAITA. Nämä maat ovat, kuten monet varmastikin tietävät, Somalia, Irak ja Afganistan.
Somalien työttömyys (kaunisteltuna) lieneekin noin 60 prosenttia. Niistä 40 prosenttista, jotka eivät ole tilastoissa ”työttömiä”, suuri osa on työssä – jos nyt kenenkään somalin ”työntekoa” voisi ihan oikeasti kutsua työnteoksi – tehtävissä, jotka joko suoraan tai välillisesti liittyvät maahanmuuttoon. Lopuista suuri osa on valtion ja kuntien tukitöissä, joiden tekemisestä ei ole ainakaan mitään hyötyä palkan maksavalle valtiolle tai kunnalle. Hyvin pieni osa on työllistynyt yksityiseen yritykseen, ja heistäkin suurin osa on työllistynyt valtion tuen avulla.
Kansalainen, joka ei halua, että hänen isänmaahansa tulee em. ”työntekijöitä” tai henkilöitä, joista ei ole työntekoon, on siten leimattu rasistiksi. Kansalainen, joka arvostelee sitä, että 60 prosenttia somaleista elää täällä sosiaalipummeina, on rasisti.
Somalia, Irak ja Afganistan ovat kuin ehtymätön kaivo: vaikka sieltä miten ammennettaisiin neekereitä ja ählämeitä Suomeen, kaivo ei tule osoittamaan ehtymisen merkkejä. Yksikään ongelma ei tuon maahanmuuton vuoksi parane noissa maissa, vaan sen sijaan uusia ongelmia syntyy Suomessa.
Maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat tabu, joista ei saa puhua. Se joka tuo rikollisen etnisen taustan esille, on rasisti.
Sunnuntain vastaisena yönä 17-vuotias mies puukotti 16-vuotiasta useita kertoja puukolla eri puolille vartaloa Oulun Toppilassa. Saamani tiedon mukaan puukottaja oli ”ulkomaalaistaustainen”, vaikka sitä ei useimmissa medioissa olekaan kerrottu – ja juuri edellä mainitusta syystä.
Tuskin on vaikea arvata, että silmittömästi veitseä heiluttanut henkilö oli somali. Ählämeistä tuollaista olisi vaikeampi uskoa.Jos siis haluat välttyä leimautumasta rasistiksi, et tuo esille sitä, että puukottaja oli ulkomaalaistaustainen, vaan pikemminkin korostat sitä, että uhri kiihotti puukottajaa tekoonsa, eli uhri itse on syyllinen siihen, että joutui puukotetuksi.
Yleinen mielipide on (osittain lainsäädännön avulla) saatu muokattua sellaiseksi, että isänmaallisesta kansalaisesta on tehty paha rasisti.
maanantai 19. joulukuuta 2011
His Excellency Kim Jong-il
Kuten päivän pääuutinen kertoo, Pohjois-Korean suuri johtaja, diktaattori Kim Jong-il on kuollut.
Harva suuri johtaja kokee luonnollisen kuoleman, ja siksi onkin mahdollista, että Jong-ilin poislähtöä ”avustettiin”, vaikka virallisen selityksen mukaan hän kuolikin fyysiseen ja henkiseen ylirasitukseen.
Kim Jong-ilin arvonimiluettelo on komeaa luettavaa. Jos miehelle on annettu noin pitkä lista komealta kuulostavia arvonimiä ja muita titteleitä – vaikkakin suurin osa niistä, ellei sitten peräti kaikki, on diktaattorin itselleen antamia – sen täytyy kertoa palvonnan määrästä, jota pohjoiskorealaiset ovat tunteneet rakastettua johtajaansa kohtaan. Länsieurooppalaisen voi olla hyvin vaikea ymmärtää sitä surun määrää, jota riistetyt pohjoiskorealaiset tuntevat nyt hirmuhallitsijansa poismenon vuoksi.
Tuollaisen arvonimimäärän keksiminen kertoo suuresta mielikuvituksen määrästä, jota suurella johtajalla on ollut. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että kaikki arvonimet eivät suinkaan olleet voimassa yhtä aikaa, vaan Jong-il keksi itselleen aina uuden tittelin, kun entinen alkoi tuntua tylsältä ja kuluneelta. Arvonimet ovat tiettävästi aikajärjestyksessä.
Party Center
Superior Person
Dear Leader
Respected Leader
Wise Leader
Brilliant Leader
Unique Leader
Commander-in-Chief
Great Leader
Father of the People
Sun of the Communist Future
Shining Star of Paektu Mountain
Guiding Sun Ray
Leader of the Revolutionary Armed Forces
Guarantee of the Fatherland's Unification
Symbol of the Fatherland's Unification
Fate of the Nation
Beloved Father
Leader of the Party, the country, and the Army
Leader
General
Great Leader of our Party and of our Nation
Great General
Beloved and Respected General
Beloved and Respected Leader
Ever-Victorious, Iron-Willed Commander
Sun of Socialism
Sun of the Nation
The Great Sun of Life
Great Sun of The Nation
Father of the Nation
World Leader of The 21st Century
Peerless Leader
Bright Sun of the 21st Century
Great Sun of the 21st Century
Leader of the 21st Century
Amazing politician
Great Man, Who Descended From Heaven
Glorious General, Who Descended From Heaven
Supreme Leader of the Nation
Bright Sun of Juche
Leader of the Party and the People
Great Marshal
Invincible and Ever-triumphant General
Beloved and Respected Father
Guiding Star of the 21st Century
Great Man, Who Is a Man of Deeds
Great Defender
Savior
Mastermind of the Revolution
Highest Incarnation of the Revolutionary Comradely Love
His Excellency
Diktaattori on kuollut, eläköön diktaattori!
Kim Jong-ilin poika Jong-un astunee isänsä diktaattorinsaappaisiin, mikä tiennee korealaisten kurituksen jatkumista. Tuskinpa Kimin perheomenapuusta ovat omenat pudonneet kovinkaan kauaksi, joten voitaneen sanoa, että pojasta tulee isänsä kaltainen hirmuhallitsija.
Minä lisään vielä yhden arvonimen näin postuumisti: Son of the Bitch.
Harva suuri johtaja kokee luonnollisen kuoleman, ja siksi onkin mahdollista, että Jong-ilin poislähtöä ”avustettiin”, vaikka virallisen selityksen mukaan hän kuolikin fyysiseen ja henkiseen ylirasitukseen.
Kim Jong-ilin arvonimiluettelo on komeaa luettavaa. Jos miehelle on annettu noin pitkä lista komealta kuulostavia arvonimiä ja muita titteleitä – vaikkakin suurin osa niistä, ellei sitten peräti kaikki, on diktaattorin itselleen antamia – sen täytyy kertoa palvonnan määrästä, jota pohjoiskorealaiset ovat tunteneet rakastettua johtajaansa kohtaan. Länsieurooppalaisen voi olla hyvin vaikea ymmärtää sitä surun määrää, jota riistetyt pohjoiskorealaiset tuntevat nyt hirmuhallitsijansa poismenon vuoksi.
Tuollaisen arvonimimäärän keksiminen kertoo suuresta mielikuvituksen määrästä, jota suurella johtajalla on ollut. Sanottakoon selvyyden vuoksi, että kaikki arvonimet eivät suinkaan olleet voimassa yhtä aikaa, vaan Jong-il keksi itselleen aina uuden tittelin, kun entinen alkoi tuntua tylsältä ja kuluneelta. Arvonimet ovat tiettävästi aikajärjestyksessä.
Party Center
Superior Person
Dear Leader
Respected Leader
Wise Leader
Brilliant Leader
Unique Leader
Commander-in-Chief
Great Leader
Father of the People
Sun of the Communist Future
Shining Star of Paektu Mountain
Guiding Sun Ray
Leader of the Revolutionary Armed Forces
Guarantee of the Fatherland's Unification
Symbol of the Fatherland's Unification
Fate of the Nation
Beloved Father
Leader of the Party, the country, and the Army
Leader
General
Great Leader of our Party and of our Nation
Great General
Beloved and Respected General
Beloved and Respected Leader
Ever-Victorious, Iron-Willed Commander
Sun of Socialism
Sun of the Nation
The Great Sun of Life
Great Sun of The Nation
Father of the Nation
World Leader of The 21st Century
Peerless Leader
Bright Sun of the 21st Century
Great Sun of the 21st Century
Leader of the 21st Century
Amazing politician
Great Man, Who Descended From Heaven
Glorious General, Who Descended From Heaven
Supreme Leader of the Nation
Bright Sun of Juche
Leader of the Party and the People
Great Marshal
Invincible and Ever-triumphant General
Beloved and Respected Father
Guiding Star of the 21st Century
Great Man, Who Is a Man of Deeds
Great Defender
Savior
Mastermind of the Revolution
Highest Incarnation of the Revolutionary Comradely Love
His Excellency
Diktaattori on kuollut, eläköön diktaattori!
Kim Jong-ilin poika Jong-un astunee isänsä diktaattorinsaappaisiin, mikä tiennee korealaisten kurituksen jatkumista. Tuskinpa Kimin perheomenapuusta ovat omenat pudonneet kovinkaan kauaksi, joten voitaneen sanoa, että pojasta tulee isänsä kaltainen hirmuhallitsija.
Minä lisään vielä yhden arvonimen näin postuumisti: Son of the Bitch.
perjantai 16. joulukuuta 2011
Perussuomalaiset joulunvietossa
Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehti on julkaissut sarjakuvataiteilija Ville Rannan pilakuvan, jossa on perussuomalaisia kansanedustajia joulupukkina ja tonttuina.
Kotimaa24-verkkolehden mukaan:
- Timo Soinin näköinen mieshahmo on joulupukkina, joka toivottaa hyvää joulua kaikille ”suomalaisille heteroseksuaaleille valkoihoisille konservatiiveille”.
- Pentti Oinosen näköinen tonttu toivottaa muille ”paskaa joulua”.
- Olli Immosen näköinen hahmo lisää edelliseen, että ”Teidät sais ampua.”
Lisäksi kaksi muuta tunnistamatonta hahmoa toivottaa muille ”lähtöpasseja Suomesta”.
Onko tällainen herjaaminen pilapiirroksen avulla sopivaa seurakuntalehdelle? Tälläkö tavalla kirkko opettaa kristillisiä arvojaan?
Jos kirkon mielikuva maan toiseksi suurimmasta puolueesta on tuollainen, se tuskin mairittelee perussuomalaisia. Jos perussuomalaiset tai jokin muu taho olisi pilkannut kirkkoa tai sen tärkeinä pitämiä arvoja samalla tavalla, siitä olisi noussut aivan eri suuruusluokan kohu.
Ville Ranta sai julkisuutta helmikuussa 2006 kulttuurilehti Kaltion verkkosivuilla julkaistulla sarjakuvallaan profeetta Muhammedista.
Kotimaa24-verkkolehden mukaan:- Timo Soinin näköinen mieshahmo on joulupukkina, joka toivottaa hyvää joulua kaikille ”suomalaisille heteroseksuaaleille valkoihoisille konservatiiveille”.
- Pentti Oinosen näköinen tonttu toivottaa muille ”paskaa joulua”.
- Olli Immosen näköinen hahmo lisää edelliseen, että ”Teidät sais ampua.”
Lisäksi kaksi muuta tunnistamatonta hahmoa toivottaa muille ”lähtöpasseja Suomesta”.
Onko tällainen herjaaminen pilapiirroksen avulla sopivaa seurakuntalehdelle? Tälläkö tavalla kirkko opettaa kristillisiä arvojaan?
Jos kirkon mielikuva maan toiseksi suurimmasta puolueesta on tuollainen, se tuskin mairittelee perussuomalaisia. Jos perussuomalaiset tai jokin muu taho olisi pilkannut kirkkoa tai sen tärkeinä pitämiä arvoja samalla tavalla, siitä olisi noussut aivan eri suuruusluokan kohu.
Ville Ranta sai julkisuutta helmikuussa 2006 kulttuurilehti Kaltion verkkosivuilla julkaistulla sarjakuvallaan profeetta Muhammedista.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Abdigadir Osman Hussein
Syntymäpaikka ja -aika: Somalia 1973 tai 1974
Nykyinen olinpaikka: Vaasan vankila
Ammatti: elinkautisvanki, murhaaja, raiskaaja ja pedofiili
Ansioluettelo – rikos, tekovuosi, uhri ja tuomio:
raiskaus, 1993, 13-vuotias tyttö, 2 v 2 kk
murha, 1995, 15-vuotias tyttö, elinkautinen
lapsen hyväksikäyttö, 2005, 4-vuotias lapsi!!!, 1 v 3 kk
Hussein näyttää tuntevan sairaalloista kiinnostusta alaikäisiin tyttöihin. Nuorimman uhrin sukupuolesta ei tosin ole tietoa. Miten voi olla mahdollista, että elinkautista kakkuaan istumassa ollut Hussein oli päässyt tekemään pahojaan 4-vuotiaalle lapselle? Hussein oli ollut kolmen tunnin vartioimattomalla lomalla ja oli ilmeisestikin päättänyt käyttää tuon lyhyen vapauden ajan mahdollisimman hyvin hyödyksi.
Hussein ehti ensimmäisen tuomion kärsimisen jälkeen olla vapaalla jalalla vain kaksi kuukautta, kun veitsi alkoi heilua Tampereella kohtalokkain seurauksin: 15-vuotiaan koululaisen elämä päättyi siihen.
Tapahtunutta ei pidä yleistää niin, että kaikki somalit olisivat samanlaisia, mutta Husseinin asenne tuntuu kuitenkin oudolta. Hän oli saanut turvapaikan Suomesta alaikäisenä (16- tai 17-vuotiaana), ja kolmen vuoden jälkeen hän teki ensimmäisen tekonsa, josta jäi kiinni. Mikään ei kuitenkaan todista, etteikö hän olisi voinut aikaisemmin syyllistyä samaan tai johonkin muuhun rikokseen.
Husseinin teot kertovat selvästi, miten hän ”arvostaa” sitä, että Suomi otti hänet vastaan ja yritti kotouttaa hänet suomalaiseen yhteiskuntaan. Voidaan rehellisesti sanoa, että se ei tainnut oikein onnistua.
Kun Hussein sai murhatuomion 1996, hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta.
Kaikki ensikertalaiset murhaajat pääsevät tavallisesti koevapauteen reilusti alle 20 vuoden istumisen jälkeen. Olisikohan 16 vuotta jonkinlainen keskiarvo..? Jos Hussein olisi jättänyt viimeisen temppunsa tekemättä, hän olisi todennäköisesti päässyt koevapauteen jo tänä vuonna, mutta se luultavasti siirtynee ensi vuoteen.
On siis mahdollista, että Abdigadir Osman Hussein pääsee vapauteen ensi vuoden aikana. Voimmekin sitten seurata mielenkiinnolla, miten hän tulee käyttämään vapautensa ensimmäiset tunnit. Suuntautuuko somalin askel heti kohti lähintä päiväkotia..?
Jos nuoren Husseinin kotoutuminen ei onnistunut 20 vuotta sitten, miten se voisi sitten nyt onnistua lähes 19 vuoden vankeusajan jälkeen, kun vielä muistetaan, että suomalaisilla vangeillakin on usein sopeutumisongelmia pitkän tuomion jälkeen? Tuskinpa se onnistuukaan, ja siksi onkin luultavaa, että Hussein palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin telkien taakse.
Yleinen mielipide olisi varmastikin se, että Hussein pitäisi karkottaa Suomesta heti vapautumisen jälkeen, ja hänelle pitäisi määrätä elinikäinen maahantulokielto. Joku valveutunut kansalainen voisi avata etukäteen adressin, jossa vaaditaan Hussein karkottamista.
Adressin teksti voisi olla seuraavanlainen:
Me allekirjoittaneet olemme tietoisia siitä, että mm. murhasta tuomittu entinen Somalian kansalainen Abdigadir Osman Hussein vapautetaan lähiaikoina elinkautistuomiostaan. Me olemme huolissamme sekä itsemme että lastemme puolesta, ja sen tähden me vaadimme, että Abdigadir Osman Hussein karkotetaan maasta vapautumispäivänään ja hänelle määrätään elinikäinen maahantulokielto.
Yksi vanki maksaa keskimäärin 67.750 euroa vuodessa valtiolle. Koska Hussein tulee istuneeksi lähes 19 vuotta, hän on maksanut suomalaisille veronmaksajille noin 1,3 miljoonaa euroa. Voidaan aivan oikeutetusti sanoa, että Hussein on erittäin kallis neekeri.
Abdigadir Osman Hussein tuli Suomeen vuonna 1990 ensimmäisten somalien mukana Moskovasta, eli hän hän kuuluu Suomen kantasomaleihin. Tästä valitettavasta tapahtumasta on kerrottu aikaisemmin:
http://zulublogi.blogspot.com/2009/01/somaliongelma-ja-johanna-suurp.html
Ja muistanpa itsekin, kun tv-uutiset kertoi tuosta ikävästä tapahtumasta. Se oli surun päivä Suomelle.
2015 PÄIVITYS:
Pahat kielet kertovat, että Abdigadir olisi pääsemässä vapaaksi 16 kuukauden kuluttua (1.9.2016). Neuvoni on: älkää tehkö sitä erehdystä! Abdigadir iskee välittömästi.
Tuolta Abdigadir näytti 19 vuotta sitten. Kyllähän 19 vuotta vanhentaa neekeriäkin, joten nykyinen ulkonäkö voi poiketa tuosta melko paljon.
Nykyinen olinpaikka: Vaasan vankila
Ammatti: elinkautisvanki, murhaaja, raiskaaja ja pedofiili
Ansioluettelo – rikos, tekovuosi, uhri ja tuomio:
raiskaus, 1993, 13-vuotias tyttö, 2 v 2 kk
murha, 1995, 15-vuotias tyttö, elinkautinen
lapsen hyväksikäyttö, 2005, 4-vuotias lapsi!!!, 1 v 3 kk
Hussein näyttää tuntevan sairaalloista kiinnostusta alaikäisiin tyttöihin. Nuorimman uhrin sukupuolesta ei tosin ole tietoa. Miten voi olla mahdollista, että elinkautista kakkuaan istumassa ollut Hussein oli päässyt tekemään pahojaan 4-vuotiaalle lapselle? Hussein oli ollut kolmen tunnin vartioimattomalla lomalla ja oli ilmeisestikin päättänyt käyttää tuon lyhyen vapauden ajan mahdollisimman hyvin hyödyksi.
Hussein ehti ensimmäisen tuomion kärsimisen jälkeen olla vapaalla jalalla vain kaksi kuukautta, kun veitsi alkoi heilua Tampereella kohtalokkain seurauksin: 15-vuotiaan koululaisen elämä päättyi siihen.
Tapahtunutta ei pidä yleistää niin, että kaikki somalit olisivat samanlaisia, mutta Husseinin asenne tuntuu kuitenkin oudolta. Hän oli saanut turvapaikan Suomesta alaikäisenä (16- tai 17-vuotiaana), ja kolmen vuoden jälkeen hän teki ensimmäisen tekonsa, josta jäi kiinni. Mikään ei kuitenkaan todista, etteikö hän olisi voinut aikaisemmin syyllistyä samaan tai johonkin muuhun rikokseen.
Husseinin teot kertovat selvästi, miten hän ”arvostaa” sitä, että Suomi otti hänet vastaan ja yritti kotouttaa hänet suomalaiseen yhteiskuntaan. Voidaan rehellisesti sanoa, että se ei tainnut oikein onnistua.
Kun Hussein sai murhatuomion 1996, hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta.
Kaikki ensikertalaiset murhaajat pääsevät tavallisesti koevapauteen reilusti alle 20 vuoden istumisen jälkeen. Olisikohan 16 vuotta jonkinlainen keskiarvo..? Jos Hussein olisi jättänyt viimeisen temppunsa tekemättä, hän olisi todennäköisesti päässyt koevapauteen jo tänä vuonna, mutta se luultavasti siirtynee ensi vuoteen.
On siis mahdollista, että Abdigadir Osman Hussein pääsee vapauteen ensi vuoden aikana. Voimmekin sitten seurata mielenkiinnolla, miten hän tulee käyttämään vapautensa ensimmäiset tunnit. Suuntautuuko somalin askel heti kohti lähintä päiväkotia..?
Jos nuoren Husseinin kotoutuminen ei onnistunut 20 vuotta sitten, miten se voisi sitten nyt onnistua lähes 19 vuoden vankeusajan jälkeen, kun vielä muistetaan, että suomalaisilla vangeillakin on usein sopeutumisongelmia pitkän tuomion jälkeen? Tuskinpa se onnistuukaan, ja siksi onkin luultavaa, että Hussein palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin telkien taakse.
Yleinen mielipide olisi varmastikin se, että Hussein pitäisi karkottaa Suomesta heti vapautumisen jälkeen, ja hänelle pitäisi määrätä elinikäinen maahantulokielto. Joku valveutunut kansalainen voisi avata etukäteen adressin, jossa vaaditaan Hussein karkottamista.
Adressin teksti voisi olla seuraavanlainen:
Me allekirjoittaneet olemme tietoisia siitä, että mm. murhasta tuomittu entinen Somalian kansalainen Abdigadir Osman Hussein vapautetaan lähiaikoina elinkautistuomiostaan. Me olemme huolissamme sekä itsemme että lastemme puolesta, ja sen tähden me vaadimme, että Abdigadir Osman Hussein karkotetaan maasta vapautumispäivänään ja hänelle määrätään elinikäinen maahantulokielto.
Yksi vanki maksaa keskimäärin 67.750 euroa vuodessa valtiolle. Koska Hussein tulee istuneeksi lähes 19 vuotta, hän on maksanut suomalaisille veronmaksajille noin 1,3 miljoonaa euroa. Voidaan aivan oikeutetusti sanoa, että Hussein on erittäin kallis neekeri.
Abdigadir Osman Hussein tuli Suomeen vuonna 1990 ensimmäisten somalien mukana Moskovasta, eli hän hän kuuluu Suomen kantasomaleihin. Tästä valitettavasta tapahtumasta on kerrottu aikaisemmin:
http://zulublogi.blogspot.com/2009/01/somaliongelma-ja-johanna-suurp.html
Ja muistanpa itsekin, kun tv-uutiset kertoi tuosta ikävästä tapahtumasta. Se oli surun päivä Suomelle.
2015 PÄIVITYS:
Pahat kielet kertovat, että Abdigadir olisi pääsemässä vapaaksi 16 kuukauden kuluttua (1.9.2016). Neuvoni on: älkää tehkö sitä erehdystä! Abdigadir iskee välittömästi.
Tuolta Abdigadir näytti 19 vuotta sitten. Kyllähän 19 vuotta vanhentaa neekeriäkin, joten nykyinen ulkonäkö voi poiketa tuosta melko paljon.
1.4.2017 PÄIVITYS:
Abdigadir on sitten viimeinkin
karkotettu Suomesta kotimaahansa Somaliaan. Moni varmastikin toivoo,
että hän saa maksaa teoistaan Mooseksen lain mukaan eli tulla
surmatuksi.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Neekereiden kolme menestymisalaa USA:ssa
Yhdysvalloissa on usein tapana sanoa, että neekereillä on (vain) kolme alaa, joilla he voivat menestyä. Neljäs ja suurin on tietenkin rikosala, mutta jostakin syystä sitä ei (haluta) mainita.
Jos toisi esille neekerien kunnostautumisen rikosalalla, siinä saisi vain rasistin leiman, vaikka tottahan se tietenkin on. Tätä todistaa neekerien yliedustus Yhdysvaltojen vankiloissa.
Nuo kolme (muuta) alaa ovat urheilu, musiikki ja sotilasura.
Yhdysvalloissa on (ollut) monia tunnettuja neekeriurheilijoita, joiden luetteleminen tässä ei kuitenkaan kuulu blogin julkaispolitiikkaan eikä ole nyt muutenkaan tarpeen.
Musiikissa on myös (ollut) useita neekeriyhtyeitä ja -artisteja. 20-luvulla neekerit aloittivat musiikkisuuntauksen, jota Suomessa kutsuttiin neekerijatsiksi. Vasta 30-luvulla myös valkoiset perustivat ns. bigbandeja, joista tunnetuin lieneekin sota-aikana lento-onnettomuudessa menehtyneen Benny Goodmanin orkesteri.
Vielä 50-luvulla suuri osa kevyen musiikin (joka sai alkunsa rock-musiikista) yhtyeet ja artistit olivat neekerisellaisia. Monet vanhemmat eivät tosin katsoneet hyvällä, jos heidän jälkikasvunsa kuunteli neekerimusiikkia.
Vasta 60-luvulla valkoisten osuus kasvoi suuremmaksi, ja tämä jako on edelleenkin voimassa huolimatta neekerien kehittämästä hiphop- ja rap-musiikista (joka on itseni ja kaikkien kavereideni ja muiden tuttujeni mielestä täyttä skeidaa).
Armeija tarjoaa amerikkalaisneekereille mahdollisuuden menestyä työuralla. Yhdysvaltojen eri aselajien kenraaleista kuitenkin vain pieni osa on neekereitä, eikä se ole samassa suhteessa neekerien osuuteen koko armeijassa. Myös hävittäjälentäjistä vain pieni osa on neekereitä. Olisikohan syynä se, että hävittäjää lentäessä täytyy ajatella monia asioita samanaikaisesti? Helikopterin lentäminen on sitä vastoin erittäin helppoa.
Kaikki edellä mainitut urat tarjoavat neekereille mahdollisuuden, mutta siinä on eräs mutta. Menestyäkseen neekereiden tulee olla lahjakkaita alallaan. Tosin armeijassa vasta ylemmissä upseerinviroissa tarvitaan jonkinlaista lahjakkuutta. Alemmissa upseerinviroissa ja miehistössä pärjää, kunhan vain osaa juosta ja tekee kuuliaisesti, mitä esimiehet määräävät.
Miksi neekerit loistavat poissaolollaan tieteen ja taiteen saavutuksissa? Hyvin harva neekeri on saanut mitään aikaan tieteen tai taiteen saralla. Suurin osa tieteen saavutuksista ja keksinnöistä on valkoisen miehen tekemiä. Menestyminen tiedemiehenä tai keksijänä vaatii varmastikin älykkyyttä, ja jos neekerit eivät menesty tuolla alalla, eikö silloin voida tehdä se päätelmä, että neekereillä on jonkinlainen älyvaje?
Sama pätee myös taiteeseen. Taidemaalarit, runoilijat, kirjailijat ja klassisen musiikin säveltäjät ja soittajat ovat enimmäkseen valkoisia. Neekerin näkee hyvin harvoin näkee amerikkalaisessa sinfoniaorkesterissa. Sinfoniaorkesterin soittajat sanovat, että soittaminen vaatii älykkyyttä.
Jos toisi esille neekerien kunnostautumisen rikosalalla, siinä saisi vain rasistin leiman, vaikka tottahan se tietenkin on. Tätä todistaa neekerien yliedustus Yhdysvaltojen vankiloissa.
Nuo kolme (muuta) alaa ovat urheilu, musiikki ja sotilasura.
Yhdysvalloissa on (ollut) monia tunnettuja neekeriurheilijoita, joiden luetteleminen tässä ei kuitenkaan kuulu blogin julkaispolitiikkaan eikä ole nyt muutenkaan tarpeen.
Musiikissa on myös (ollut) useita neekeriyhtyeitä ja -artisteja. 20-luvulla neekerit aloittivat musiikkisuuntauksen, jota Suomessa kutsuttiin neekerijatsiksi. Vasta 30-luvulla myös valkoiset perustivat ns. bigbandeja, joista tunnetuin lieneekin sota-aikana lento-onnettomuudessa menehtyneen Benny Goodmanin orkesteri.
Vielä 50-luvulla suuri osa kevyen musiikin (joka sai alkunsa rock-musiikista) yhtyeet ja artistit olivat neekerisellaisia. Monet vanhemmat eivät tosin katsoneet hyvällä, jos heidän jälkikasvunsa kuunteli neekerimusiikkia.
Vasta 60-luvulla valkoisten osuus kasvoi suuremmaksi, ja tämä jako on edelleenkin voimassa huolimatta neekerien kehittämästä hiphop- ja rap-musiikista (joka on itseni ja kaikkien kavereideni ja muiden tuttujeni mielestä täyttä skeidaa).
Armeija tarjoaa amerikkalaisneekereille mahdollisuuden menestyä työuralla. Yhdysvaltojen eri aselajien kenraaleista kuitenkin vain pieni osa on neekereitä, eikä se ole samassa suhteessa neekerien osuuteen koko armeijassa. Myös hävittäjälentäjistä vain pieni osa on neekereitä. Olisikohan syynä se, että hävittäjää lentäessä täytyy ajatella monia asioita samanaikaisesti? Helikopterin lentäminen on sitä vastoin erittäin helppoa.
Kaikki edellä mainitut urat tarjoavat neekereille mahdollisuuden, mutta siinä on eräs mutta. Menestyäkseen neekereiden tulee olla lahjakkaita alallaan. Tosin armeijassa vasta ylemmissä upseerinviroissa tarvitaan jonkinlaista lahjakkuutta. Alemmissa upseerinviroissa ja miehistössä pärjää, kunhan vain osaa juosta ja tekee kuuliaisesti, mitä esimiehet määräävät.
Miksi neekerit loistavat poissaolollaan tieteen ja taiteen saavutuksissa? Hyvin harva neekeri on saanut mitään aikaan tieteen tai taiteen saralla. Suurin osa tieteen saavutuksista ja keksinnöistä on valkoisen miehen tekemiä. Menestyminen tiedemiehenä tai keksijänä vaatii varmastikin älykkyyttä, ja jos neekerit eivät menesty tuolla alalla, eikö silloin voida tehdä se päätelmä, että neekereillä on jonkinlainen älyvaje?
Sama pätee myös taiteeseen. Taidemaalarit, runoilijat, kirjailijat ja klassisen musiikin säveltäjät ja soittajat ovat enimmäkseen valkoisia. Neekerin näkee hyvin harvoin näkee amerikkalaisessa sinfoniaorkesterissa. Sinfoniaorkesterin soittajat sanovat, että soittaminen vaatii älykkyyttä.
perjantai 9. joulukuuta 2011
Theroux ja neekerivangit
Tutkiva journalisti Louis Theroux vieraili viikon jaksossa Miamin jättivankilassa, joka on suunnaton tutkintavankila. On sanomattakin selvää, että suurin osa vangeista on neekereitä.
Eräs 21-vuotias neekeri (tietenkin) oli saanut 40 vuoden tuomion 20 dollarin velanperinnän yhteydessä, kun hän puukotti toisen neekerin kuoliaaksi. Velallinen oli ilmeisestikin kieltäytynyt maksamasta 20 dollarin velkaa ja sai sen vuoksi veitsestä.
Kuuntelemalla Therouxin haastattelemia neekereitä saa hyvän kuvan neekerien ajatus- ja arvomaailmasta. Vaikka niin Miamin tutkintavankilaan kuin muihinkin Yhdysvaltojen vankiloihin päätyy neekerien alin ja heikkolahjaisin kasti, se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia neekerit todellisuudessa ovat. Se on aivan toinen kuin tv-sarjojen koulutetut lakimies-, lääkäri- ym. neekerit antavat valheellisesti ymmärtää.
Ainoastaan tyhmin neekeri puukottaa toisen neekerin 20 dollarin vuoksi, jää vielä siitä kiinni ja saa kymmenien vuosien tuomion. Neekeri kehui vielä, että kyllä vankilaolot aina kotiolot voittaa.
21-vuotias neekeri kertoi kotioloistaan: äiti on juoppo, sisko on huora ja veljestä ei ole mihinkään. Löytyyko syy neekerin epätoivoiseen tekoon ankeista kotioloista (jotka tosin edustavat neekerien aivan keskiverto kotioloja)? Onko neekerimurhaaja sittenkin vain olosuhteiden uhri?
Vaikka neekereitä on asunut Yhdysvalloissa jo satoja vuosia ja suurin osa on syntyperäisiä amerikanneekereitä, miten voi olla mahdollista, että he eivät ole vieläkään integroituneet eli ”kotoutuneet” amerikkalaiseen yhteiskuntaan?
Miten sitten Suomeen Afrikan kehitysmaaoloista tulevat neekerit voisivat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan? Kyse ei ole mistään yhteiskunnallisista oloista vaan ainoastaan neekeriperimästä, josta professori Tatu Vanhanen esitti omia tieteellisiä näkemyksiään jo 2004.
Asia on yksinkertaisesti vain niin, että neekerien on hyvin vaikea sopeutua valkoisen miehen järjestäytyneeseen ja kurinalaiseen yhteiskuntaan, ja sopeutumattomuus aiheuttaa sitten monenlaisia lieveilmiöitä.
Eräs 21-vuotias neekeri (tietenkin) oli saanut 40 vuoden tuomion 20 dollarin velanperinnän yhteydessä, kun hän puukotti toisen neekerin kuoliaaksi. Velallinen oli ilmeisestikin kieltäytynyt maksamasta 20 dollarin velkaa ja sai sen vuoksi veitsestä.
Kuuntelemalla Therouxin haastattelemia neekereitä saa hyvän kuvan neekerien ajatus- ja arvomaailmasta. Vaikka niin Miamin tutkintavankilaan kuin muihinkin Yhdysvaltojen vankiloihin päätyy neekerien alin ja heikkolahjaisin kasti, se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisia neekerit todellisuudessa ovat. Se on aivan toinen kuin tv-sarjojen koulutetut lakimies-, lääkäri- ym. neekerit antavat valheellisesti ymmärtää.
Ainoastaan tyhmin neekeri puukottaa toisen neekerin 20 dollarin vuoksi, jää vielä siitä kiinni ja saa kymmenien vuosien tuomion. Neekeri kehui vielä, että kyllä vankilaolot aina kotiolot voittaa.
21-vuotias neekeri kertoi kotioloistaan: äiti on juoppo, sisko on huora ja veljestä ei ole mihinkään. Löytyyko syy neekerin epätoivoiseen tekoon ankeista kotioloista (jotka tosin edustavat neekerien aivan keskiverto kotioloja)? Onko neekerimurhaaja sittenkin vain olosuhteiden uhri?
Vaikka neekereitä on asunut Yhdysvalloissa jo satoja vuosia ja suurin osa on syntyperäisiä amerikanneekereitä, miten voi olla mahdollista, että he eivät ole vieläkään integroituneet eli ”kotoutuneet” amerikkalaiseen yhteiskuntaan?
Miten sitten Suomeen Afrikan kehitysmaaoloista tulevat neekerit voisivat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan? Kyse ei ole mistään yhteiskunnallisista oloista vaan ainoastaan neekeriperimästä, josta professori Tatu Vanhanen esitti omia tieteellisiä näkemyksiään jo 2004.
Asia on yksinkertaisesti vain niin, että neekerien on hyvin vaikea sopeutua valkoisen miehen järjestäytyneeseen ja kurinalaiseen yhteiskuntaan, ja sopeutumattomuus aiheuttaa sitten monenlaisia lieveilmiöitä.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Kansanedustajat
Kansanedustajien pitäisi tehtävänimikkeensä perusteella toimia luottamusvirassaan kansan (eli äänestäjien) edustajina, mutta toimivatko he niin? Monet epäilevät sitä vahvasti.
Kansanedustajat voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään (tai luokkaan):
1) oman edun tavoittelijat (oet),
2) tyhmät, jotka eivät (ainakaan suoranaisesti) tavoittele omaa etuaan vaan katselevat muualle, kun muut tekevät sitä ja
3) rehelliset.
Oman edun tavoittelijat
Oman edun tavoittelijat lieneekin suurin ryhmä eduskunnassa, vaikka kaikki eivät tiedäkään kuuluvansa tähän ahneiden ryhmään. Ilkka Kanerva lieneekin tunnetuin (ja pahin) tämän ryhmän edustajista. Oet-edustajan ainoa tavoite on kupata valtiota ja muita tahoja niin paljon kuin se on mahdollista lain puitteissa, mutta lakia voidaan tarvittaessa myös kiertää. Kaikki mahdolliset keinot käytetään hyväksi, jotta jokainen irti lähtevä euro saadaan hankittua itselle. Kaikki muukin aineellinen hyvä kelpaa, kunhan sillä vain on jotakin rahallista arvoa ja se on helposti muutettavissa rahaksi.
Oet-edustaja huumaantuu omasta osaamisestaan ja alkaa paranoidisesti kuvitella olevansa korvaamaton ja kuin jumalan lahja kansakunnalle. Hän tarjoutuu kaikkiin mahdollisiin luottamustehtäviin, kunhan niistä vain maksetaan (hyviä) kokous- ym. palkkiota tai muita luontaisetuja. Pimeästi maksettava palkka tai muu palkkio kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin. Hänelle ei merkitse mitään se, että hänen päätehtävänsä toimia kansanedustaja häiriintyy sitä enemmän, mitä enemmän hänellä on muita sivuvirkoja, vaan hänelle merkitsee ainoastaan se, miten hän voi maksimoida omat henkilökohtaiset tulonsa.
Oet-edustaja on tyypillinen poliittisen virkanimityksen vastaanottava henkilö. Hän tietää, että hänet on luotu siihen virkaan, kun alkaa näyttää siltä, että kuppaamissarvi alkaa näyttää ehtymisen merkkejä. Korkeapalkkainen virka takaa hyvän elintason myös eduskunnan jälkeen.
Oet-edustajalla ei ole lainkaan omaatuntoa. Vaikka hän tietää, että virka on täysin tarpeeton, hän ottaa sen mielellään vastaan, ja toimiessaan siinä hän jakaa mielellään medialle ”asiantuntevia näkemyksiään” virka-alaltaan tai muissa poliittisissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Erkki Liikanen on tämän alaluokan hyvä edustaja.
Hyvin usein oet-edustaja ei ole koskaan tehnyt mitään ”oikeaa työtä” eikä varmasti edes tiedä, mitä se on. Hän on jo nuorena liittynyt puolueen nuorisojärjestöön ja sen avulla on päässyt nuorella iällä eduskuntaan.
Tyhmät
Tyhmät on toiseksi suurin ryhmä. He ovat eräänlaisia peesaajia ja ovat uskollisia puoluetoimistolle ja -tovereilleen. He tuntevat hyvin oet-edustajat ja näiden toimintatavat, mutta rohkeuden puute (ja tyhmyys) estää heitä tekemästä samoin. He kuitenkin hyväksyvät oet-edustajien tekemiset ja vaikenevat kaikista havaitsemistaan epäkohdista ja jopa lainrikkomisista. Tyhmillä on kuitenkin mahdollisuus kohota ihailemaansa oet-ryhmään, vaikka se ei olekaan kovin tavallista. He tietävät, että puolueuskollisuus palkitaan, ja siksi he ovatkin kuin lauma koulutettuja koiria.
Ennen eduskuntaan tuloaan tyhmät ovat enemmistöinä kunnanvaltuustoissa, joissa he toteuttavat puoluekoneiston tahtoa. Koska heillä ei ole riittävästi pyrkyryyttä, he eivät pääse eduskuntaan yhtä helposti kuin oet-henkilöt. Tyhmälle kelpaa myös polittinen virka, mutta tyhmyytensä vuoksi hän saa sellaisen harvoin. Tyhmä voi olla siviiliviraltaan mikä tahansa mutta ei niin usein ammattipoliitikko kuin oet-edustajat. [Ammattipoliitikko on sellainen, joka ”järjestää” valtion palkanmaksajakseen viimeistään silloin, kun opinnot on suoritettu.]
Rehelliset
Rehelliset on pienin ryhmä eduskunnassa. Heitä on jokaisessa puolueessa, mutta joskus heitä on vaikea tunnistaa. He saattavat olla eduskuntaryhmänsä hiljaisia mutta osaavat tarvittaessa puuttua epäkohtiin. Usein he ovat hyvin näkyviä hahmoja, koska he tuovat havaitsemansa epäkohdat välittömästi esille. He ovat niitä edustajia, jotka saavat varoituksen puolueryhmältään tai tulevat jopa erotetuiksi ryhmästään. Heitä on suhteellisesti eniten vasemmistopuolueissa ja etenkin vasemmistoliitossa. Esko Seppänen on hyvä tämän ryhmän edustaja vaikka onkin tällä hetkellä Brysselissä.
Rehellisellä on kyky erottaa, mikä on oikein ja väärin.
Kun rehellisen poliittinen ura (ainakin eduskunnassa) päättyy, hän palaa takaisin siviilityöhönsä.
Kansanedustajat voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään (tai luokkaan):
1) oman edun tavoittelijat (oet),
2) tyhmät, jotka eivät (ainakaan suoranaisesti) tavoittele omaa etuaan vaan katselevat muualle, kun muut tekevät sitä ja
3) rehelliset.
Oman edun tavoittelijat
Oman edun tavoittelijat lieneekin suurin ryhmä eduskunnassa, vaikka kaikki eivät tiedäkään kuuluvansa tähän ahneiden ryhmään. Ilkka Kanerva lieneekin tunnetuin (ja pahin) tämän ryhmän edustajista. Oet-edustajan ainoa tavoite on kupata valtiota ja muita tahoja niin paljon kuin se on mahdollista lain puitteissa, mutta lakia voidaan tarvittaessa myös kiertää. Kaikki mahdolliset keinot käytetään hyväksi, jotta jokainen irti lähtevä euro saadaan hankittua itselle. Kaikki muukin aineellinen hyvä kelpaa, kunhan sillä vain on jotakin rahallista arvoa ja se on helposti muutettavissa rahaksi.
Oet-edustaja huumaantuu omasta osaamisestaan ja alkaa paranoidisesti kuvitella olevansa korvaamaton ja kuin jumalan lahja kansakunnalle. Hän tarjoutuu kaikkiin mahdollisiin luottamustehtäviin, kunhan niistä vain maksetaan (hyviä) kokous- ym. palkkiota tai muita luontaisetuja. Pimeästi maksettava palkka tai muu palkkio kelpaa hänelle paremmin kuin hyvin. Hänelle ei merkitse mitään se, että hänen päätehtävänsä toimia kansanedustaja häiriintyy sitä enemmän, mitä enemmän hänellä on muita sivuvirkoja, vaan hänelle merkitsee ainoastaan se, miten hän voi maksimoida omat henkilökohtaiset tulonsa.
Oet-edustaja on tyypillinen poliittisen virkanimityksen vastaanottava henkilö. Hän tietää, että hänet on luotu siihen virkaan, kun alkaa näyttää siltä, että kuppaamissarvi alkaa näyttää ehtymisen merkkejä. Korkeapalkkainen virka takaa hyvän elintason myös eduskunnan jälkeen.
Oet-edustajalla ei ole lainkaan omaatuntoa. Vaikka hän tietää, että virka on täysin tarpeeton, hän ottaa sen mielellään vastaan, ja toimiessaan siinä hän jakaa mielellään medialle ”asiantuntevia näkemyksiään” virka-alaltaan tai muissa poliittisissa ja taloudellisissa kysymyksissä. Erkki Liikanen on tämän alaluokan hyvä edustaja.
Hyvin usein oet-edustaja ei ole koskaan tehnyt mitään ”oikeaa työtä” eikä varmasti edes tiedä, mitä se on. Hän on jo nuorena liittynyt puolueen nuorisojärjestöön ja sen avulla on päässyt nuorella iällä eduskuntaan.
Tyhmät
Tyhmät on toiseksi suurin ryhmä. He ovat eräänlaisia peesaajia ja ovat uskollisia puoluetoimistolle ja -tovereilleen. He tuntevat hyvin oet-edustajat ja näiden toimintatavat, mutta rohkeuden puute (ja tyhmyys) estää heitä tekemästä samoin. He kuitenkin hyväksyvät oet-edustajien tekemiset ja vaikenevat kaikista havaitsemistaan epäkohdista ja jopa lainrikkomisista. Tyhmillä on kuitenkin mahdollisuus kohota ihailemaansa oet-ryhmään, vaikka se ei olekaan kovin tavallista. He tietävät, että puolueuskollisuus palkitaan, ja siksi he ovatkin kuin lauma koulutettuja koiria.
Ennen eduskuntaan tuloaan tyhmät ovat enemmistöinä kunnanvaltuustoissa, joissa he toteuttavat puoluekoneiston tahtoa. Koska heillä ei ole riittävästi pyrkyryyttä, he eivät pääse eduskuntaan yhtä helposti kuin oet-henkilöt. Tyhmälle kelpaa myös polittinen virka, mutta tyhmyytensä vuoksi hän saa sellaisen harvoin. Tyhmä voi olla siviiliviraltaan mikä tahansa mutta ei niin usein ammattipoliitikko kuin oet-edustajat. [Ammattipoliitikko on sellainen, joka ”järjestää” valtion palkanmaksajakseen viimeistään silloin, kun opinnot on suoritettu.]
Rehelliset
Rehelliset on pienin ryhmä eduskunnassa. Heitä on jokaisessa puolueessa, mutta joskus heitä on vaikea tunnistaa. He saattavat olla eduskuntaryhmänsä hiljaisia mutta osaavat tarvittaessa puuttua epäkohtiin. Usein he ovat hyvin näkyviä hahmoja, koska he tuovat havaitsemansa epäkohdat välittömästi esille. He ovat niitä edustajia, jotka saavat varoituksen puolueryhmältään tai tulevat jopa erotetuiksi ryhmästään. Heitä on suhteellisesti eniten vasemmistopuolueissa ja etenkin vasemmistoliitossa. Esko Seppänen on hyvä tämän ryhmän edustaja vaikka onkin tällä hetkellä Brysselissä.
Rehellisellä on kyky erottaa, mikä on oikein ja väärin.
Kun rehellisen poliittinen ura (ainakin eduskunnassa) päättyy, hän palaa takaisin siviilityöhönsä.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Non nigger room
Niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa useimmissa hotelleissa ja muissa majoitusliikkeissä voi valita, ottaako tupakoivan vai tupakoimattoman huoneen. Se on tietenkin vain hyvä asia, koska tupakoimaton voi kokea huoneeseen tarttuneen tupakan hajun kaikkien muiden hajujen lisäksi vastenmieliseksi.
Hotellien keskinäinen kilpailu on nykyisin ankaraa, ja sen vuoksi ne yrittävätkin keksiä uusia houkuttimia, joilla ne voisivat erottua edukseen muista hotelleista. Koska hotellien hinta/laatu-suhde on lähes sama, ne eivät voi oikein hinnallakaan kilpailla. Mikä voisi sitten olla avuksi?
Hotellit voisivat jakaa huoneensa neekeri- ja ei-neekeri (tai neekeritön) -huoneisiin. Kansainväliset termit olisivat: nigger room ja non nigger room.
Joku tietenkin sanoisi, että tuohan nyt olisi vain rotusortoa, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Valinnan mahdollisuus olisi nimittäin niin neekereillä kuin valkoisillakin, joten eihän siinä nyt mitenkään neekereitä sorrettaisi. Sortoa olisi ainoastaan se, jos neekereitä ei päästettäisi koko hotelliin (mikä olisi tietenkin paras vaihtoehto: Non nigger hotel tai Nigger free hotel).
Moni oman arvonsa tunteva ja itseään kunnioittava valkoinen mies tekisi lähes mitä tahansa voidakseen välttää nukkumista vuoteessa, jossa olisi aikaisemmin mahdollisesti nukkunut neekeri. Jos yrittää saada unen päästä kiinni jonkin majoitusliikkeen vuoteessa ja mielessä alkaa pyöriä ajatus siitä, että neekeri on edellisenä yönä yrittänyt laskea mustia lampaita samassa vuoteessa, siinä voikin käydä niin, että nukahtamisesta ei tulekaan mitään. Sen tähden non nigger room -palvelun käyttöönotto olisi erittäin hyvä asia.
Kyllähän siinä neekerinkin kelpaisi nukkua ja nähdä neekeriuniaan vuoteessa, jossa olisi aikaisemmin nukkunut neekerin lajikumppani. En tosin osaa sanoa, näkevätkö neekerit yleensäkään unia. Jos valinnan mahdollisuus olisi, olisi varmaa, että jokainen neekeri valitsisi itselleen neekerihuoneen eikä mitään huonetta, jossa olisi aikaisemmin saattanut nukkua valkoinen mies.
Toinen uusi mahdollinen luokittelutapa olisi jakaa huoneet kristityille ja muslimeille. Siinä riittäisi tosin se, että osa huoneista olisi muslimihuoneita, eikä kristittyjen tai muiden uskontojen tunnustajien huoneita tarvitsisi siten merkitä enää erikseen.
Muslimihuoneessa olisi raamatun sijasta arabian- ja englanninkieliset koraanit. Lattiaan olisi merkitty suurella nuolella suunta kohti Mekkaa, mikä helpottaisi ählämien hartaudenharjoituksia.
Koska moni neekeri on myös muslimi, pieni osa huoneista luokiteltaisiin kahteen luokkaan kuuluviksi: nigger and muslim room.
Hotellien keskinäinen kilpailu on nykyisin ankaraa, ja sen vuoksi ne yrittävätkin keksiä uusia houkuttimia, joilla ne voisivat erottua edukseen muista hotelleista. Koska hotellien hinta/laatu-suhde on lähes sama, ne eivät voi oikein hinnallakaan kilpailla. Mikä voisi sitten olla avuksi?
Hotellit voisivat jakaa huoneensa neekeri- ja ei-neekeri (tai neekeritön) -huoneisiin. Kansainväliset termit olisivat: nigger room ja non nigger room.
Joku tietenkin sanoisi, että tuohan nyt olisi vain rotusortoa, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Valinnan mahdollisuus olisi nimittäin niin neekereillä kuin valkoisillakin, joten eihän siinä nyt mitenkään neekereitä sorrettaisi. Sortoa olisi ainoastaan se, jos neekereitä ei päästettäisi koko hotelliin (mikä olisi tietenkin paras vaihtoehto: Non nigger hotel tai Nigger free hotel).
Moni oman arvonsa tunteva ja itseään kunnioittava valkoinen mies tekisi lähes mitä tahansa voidakseen välttää nukkumista vuoteessa, jossa olisi aikaisemmin mahdollisesti nukkunut neekeri. Jos yrittää saada unen päästä kiinni jonkin majoitusliikkeen vuoteessa ja mielessä alkaa pyöriä ajatus siitä, että neekeri on edellisenä yönä yrittänyt laskea mustia lampaita samassa vuoteessa, siinä voikin käydä niin, että nukahtamisesta ei tulekaan mitään. Sen tähden non nigger room -palvelun käyttöönotto olisi erittäin hyvä asia.
Kyllähän siinä neekerinkin kelpaisi nukkua ja nähdä neekeriuniaan vuoteessa, jossa olisi aikaisemmin nukkunut neekerin lajikumppani. En tosin osaa sanoa, näkevätkö neekerit yleensäkään unia. Jos valinnan mahdollisuus olisi, olisi varmaa, että jokainen neekeri valitsisi itselleen neekerihuoneen eikä mitään huonetta, jossa olisi aikaisemmin saattanut nukkua valkoinen mies.
Toinen uusi mahdollinen luokittelutapa olisi jakaa huoneet kristityille ja muslimeille. Siinä riittäisi tosin se, että osa huoneista olisi muslimihuoneita, eikä kristittyjen tai muiden uskontojen tunnustajien huoneita tarvitsisi siten merkitä enää erikseen.
Muslimihuoneessa olisi raamatun sijasta arabian- ja englanninkieliset koraanit. Lattiaan olisi merkitty suurella nuolella suunta kohti Mekkaa, mikä helpottaisi ählämien hartaudenharjoituksia.
Koska moni neekeri on myös muslimi, pieni osa huoneista luokiteltaisiin kahteen luokkaan kuuluviksi: nigger and muslim room.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)