Luonto toteutti vain tehtäväänsä ja antoi puhurin pyyhkäistä Burmanmaan ylitse. Vielä moni maa odottaa samaa kohtaloa: Kiina, Intia, Pakistan, Bangladesh, Indonesia, Nigeria, Brasilia. Kun jengiä alkaa olla liikaa, luonnon on puututtuva asiaan ja tehtävä tarvittava harvennus - aivan samalla tavalla kuin puutarhuri harventaa liian tiheäksi käynyttä kasvustoa.
Siinä saa sitten YK:kin katsoa sivusta kuin maahan kaatunutta maitoa: vahinko on jo tapahtunut, mutta mitään asian pelastamiseksi ei enää ole tehtävissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita selvästi ja kohteliaasti