Musta jää

Yleisradio esitti jokin aika sitten Musta jää -elokuvan, jonka oli ohjannut ja käsikirjoittanut Petri Kotwica. Elokuva voitti kuusi Jussi-palkintoa, joista mainittakoon paras elokuva, ohjaus (Kotwica), naispääosa (Mäenpää) ja käsikirjoitus (Kotwica). Huhujen mukaan Kotwica olisi käsikirjoittanut ja suunnittellut elokuvaansa vuosikausia, mutta se ei sittenkään riittänyt.

Elokuvan toteutuksessa ei yleisesti ottaen ollut mitään vikaa, eli se oli keskimääräistä suomalaista tasoa. Elokuvan käsikirjoitus oli sitä vastoin täysin epäuskottava ja elokuvan heikoin lenkki. Jos käsikirjoitus on surkea, niin kuin se oli Mustassa jäässä, siitä on mahdotonta saada kunnon elokuvaa. Sen vuoksi elokuvan saamat Jussit parhaasta elokuvasta ja käsikirjoituksesta tuntuvatkin oudolta.

Juoni lyhyesti: Vietetään Outi Mäenpään esittämän Saaran syntymäpäiviä, joilla Mäenpää tuo symbolisesti ilmi epäilyksensä miehensä Martti Suosalon esittämän Leon salasuhteesta toiseen naiseen, kun kyseinen pimu kiikaroi samaan aikaan Suosalon taloa hieman etäämpänä ulkona. Mäenpää, joka on oikein naistentautien erikoislääkäri, selvittää helposti Suosalon tyttökaverin henkilöllisyyden ja soluttautuu uskottavasti tämän vetämään karaten harjoitusryhmään.

Mäenpää saa selville, että arkkitehtuuria opiskeleva Ria Katajan esittämä tyttökaveri kuuluu arkkitehtuurin professoria esittävän Suosalon opetusryhmään. Mäenpää tekeytyy Katajan kaveriksi ja syöttää oman ”tarinansa” Katajalle, ja kaikki tämä suuresta ikäerosta huolimatta onnistuu tavattoman helposti.

Mäenpää soittaa Katajan puhelimella omaan vastaajaansa uhkausviestin, jonka perustella poliisin kuulustelussa oleva Kataja saa saman tien poliisilta lähestymiskiellon, vaikka oikeassa elämässä sen määrääkin käräjäoikeus eikä kuulustelua tekevä poliisi. (No, mutta mitä pienistä!)

Kataja huomaa tulleensa raskaaksi ja kertoo naamiaisbileissä huolensa Mäenpäälle, joka houkuttelee Katajan mukaan kotiinsa, jossa Mäenpää antaa Katajalle tyrmäystippoja. Mäenpää päättää tehdä Katajalle raskaudenkeskeytyksen omassa vuoteessaan, kun Kataja yhtäkkiä herääkin tuntiessaan Mäenpään käden sisässään.

Mäenpää ottaa yllättävän tilanteen nopeasti haltuunsa ja yrittää ”naistenvälistä” Katajalle, joka – ihme ja kumma! – ei ole lainkaan vastahakoinen lepakkolempeä kohtaan vaan antautuu Mäenpäälle. Hieman myöhemmin Kataja alkaa piirtää Mäenpään kuvaa luonnosvihkoonsa ja samalla katsellessaan ympärilleen havaitsee huoneessa ”tuttuja” arkkitehtonisia elementtejä. Kataja ”keksii” mennä suihkuun ja siinä samalla kurkistaa Suosalon työhuoneeseen, josta löytää omaan tekeillä olevaan diplomityöhönsä liittyviä luonnoksia. Tuolloin Katajalle selviää viimeinkin, mistä kaikesta on kysymys. Sitten ulko-ovi kolahtaa yllättäen, ja professori Suosalo palaa kotiinsa uuden opiskelija-tyttökaverinsa luota.

Kataja ottaa ritolat ja ”lainaa” Mäenpään autoa. (Mistähän avaimet mahtoivat löytyä?) Suosalo päättää lähteä perään juotuaan ensin pohjat Katajan tyrmäysdrinkistä. Takaa-ajon aikana drinkki tekee tehtävänsä, ja Suosalo ajaa tieltä mutta toipuu kuitenkin nopeasti, kun Kataja palaa paikalle katsomaan, loukkaantuiko Suosalo.

Tämä täysin epäuskottava elokuva loppuu siihen, kun kuukausia myöhemmin Kataja palauttaa diplomityöhönsä TKK:hon mutta ei löydäkään tuttua ohjaajaansa tämän työhuoneesta vaan Ville ”Jukan poika” Virtasen esittämän Ilkan (jonka henkilöhahmo jäi varsin epäselväksi). Sitten siirrytään takaumaan, jossa selviää, että professori olikin lähtenyt harhailemaan yöllisen tieltäajonsa jälkeen ja sammunut ja paleltunut hengiltä suuren koivun juurelle.

Elokuvan käsikirjoitus oli täyttä skeidaa, koska siinä oli niin paljon epäuskottavuuksia. Elokuvia – ja varsinkin jos niiden halutaan olla uskottavia – ei pitäisi tehdä tällä tavalla.