Thorsin uusin heitto

Astrid Thors näyttää vetävän aivan omaa linjaansa maahanmuuttokysymyksessä. Thorsin uusin, jo komiikan puolelle menevä heitto on: kunnat on vaikka pakotettava ottamaan pakolaisia vastaan, jos ne eivät suostu siihen vapaaehtoisesti.

HS:n uutisen mukaan Suomessa on 300 pakolaista, jotka ovat jumiutuneet vastaanottokeskuksiin.

Mikähän mahtaa olla syy siihen, että nuo elintasosiirtolaiset odottavat edelleenkin sopivaa sijoituskuntaa? Vielä on nimittäin olemassa paljonkin kuntia, joissa ei ole sijoitettuja neekereitä tai ählämeitä.

Olisivatko nämä kunnat kenties kuulleet sijoittamisesta syntyvistä ongelmista ym. lieveilmiöistä, kun täysin erilaisesta (= kehittymättömästä) kulttuurista tulevia yritetään sijoittaa länsimaisia arvoja tunnustavaan kulttuuriin?

Media ei ole ikinä uutisoinut ainoatakaan positiivista uutista kuntaan sijoitetuista elintasosiirtolaisista. Kaikki uutisointi, jos siitä ei ole tarkoituksellisesti vaiennettu, on sitä vastoin ollut aina negatiivista. On ollut raiskauksia, tappeluita, puukotuksia, myymälävarkauksia, keskinäistä nahinointia jne. Monen kunnan johto on kuullut näistä ongelmista, eivätkä he sen vuoksi halua samoja ongelmia omaan kuntaansa – eivätkä myöskään kuntalaiset.

Thors vuodattaa: ”Tilanne on paha Suomen uskottavuuden kannalta. Ellemme saa kuntia ottamaan pakolaisia vastaan, emme ole YK-järjestelmässä luotettava kumppani.”

Thorsin motiivi on varsin itsekäs: hän haluaisi Suomeen suuria vähemmistöryhmiä, kuten neekereitä eri valtioista ja ählämeitä, jotta hänen oma etninen ryhmänsä ei enää olisi ainoa vähemmistö suomenkielisessä Suomessa. Mitä enemmän kuntien ja kaupunkien sosiaalitoimessa asioi neekereitä ja ählämeitä, sitä tyytyväisemmäksi Thors tulee.

Thors haluaa toimillaan murentaa suomalaista kulttuuria, joka on aina suomenkielistä mutta ei ruotsinkielistä. Ruotsinkielinen suomalainen onkin kuin jokin kummajainen suomenkielisten joukossa.

Sitten kun ”siirtolaisten” määrä on kasvanut niin suureksi, että kunnat eivät enää voisi ottaa heitä vastaan, olisi seuraava vaihe ”kotisijoitus”, jossa kotitaloudet velvoitettaisiin vastaanottamaan ”uusi perheenjäsen”. Alla olevassa vanhemmassa kirjoituksessa esitetään vapaaehtoinen ratkaisu sijoitusongelmaan:

http://zulublogi.blogspot.com/2009/02/kotineekeri.html

Jos vapaaehtoisia ei olisi riittävästi, asia voitaisiin helposti korjata lainsäädännöllä. Ehkäpä kansalaiset eivät vielä ole tietoisia tästä mahdollisuudesta, eivätkä sen vuoksi ole ymmärtäneet tarjota auttavaa kättään.

Suomessa on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka kärsivät ns. tyhjä kehto -syndroomasta, ja monilla vanhemmilla pariskunnilla ns. linnut ovat jo lentäneet pesästä. Noille molemmille ryhmille kotineekeri toisi pelastuksen tilanteeseen ja samalla myös lisää väriä elämään.

Sijoitettava neekeri olisi kylläkin jo täysi-ikäinen (vaikka itse muuta väittäisikin), joten elämä täysikasvuisen neekerin kanssa olisi jossakin mielessä varmastikin paljon helpompaa kuin pienen lapsen kanssa. Lapsettomien pariskuntien kohdalla löydettäisiin samalla perillinen, joten sisarusten tai näiden lasten ei tarvitsisi sitten aikanaan ruveta tappelemaan perinnönjaosta.