Vaikka elokuva ei pullistellutkaan lavasteillaan, se oli toimiva kokonaisuus, koska sillä oli sujuva käsikirjoitus, joka pohjautui Graham Greenen lähes samannimiseen romaaniin.
Ohjaaja oli suhteellisen tuntematon Frank Tuttle, joka aloitti uransa jo ennen äänielokuvaa. Suomalaisten elokuvantekijöiden pitäisikin ottaa oppia vanhoista klassikoista.
Hyvää uutta-vuotta! Olisiko jo aika päivittää blogia tuoreilla näkemyksillä ja ajatuksilla?
VastaaPoistaKomppaan edellistä. Nyt mennyt jo puoli vuotta.
VastaaPoistaMissä on Zulu, vieläkö hengissä?