Kotineekeri

Syyskuusta lähtien maahan on saapunut keskimäärin 500 uutta ”turvapaikanhakijaa” kuukaudessa – sitaatit siksi koska enemmistö taitaa olla Raimo Ilaskiven lanseeraamia elintasopakolaisia, jotka tulevat vain täysihoitoon Suomeen. 500 kuukaudessa tarkoittaa siten 6000 tulijaa vuodessa.

Koska maahan saapuneet ovat viestineet vielä lähtömaissa oleville uusille täysihoitoon haluaville maanmiehilleen Suomesta valtiona, joka ottaa tulijat avosylin vastaan ja jossa lainsäädännössä olevien erilaisten porsaanreikien vuoksi maassa oloa voi pitkittää jopa useita vuosia ennen karkottamista, on varsin luultavaa, että kuluvana vuonna maahanmuuttajien lukumäärä lyö kaikki aikaisemmat ennätykset. 6000 maahanmuuttajaa on virallisella taholla vain varovaisesti esitetty arvio, mutta 10.000 voi hyvinkin olla toteutuva lukumäärä – ja varsinkin jos Astrid Thorsin uusi ulkomaalaislaki hyväksytään sellaisenaan.

Kuten aikaisemmin on kerrottu, kaikki vastaanottokeskukset ovat täynnä, minkä vuoksi osa muuttajista on jouduttu sijoittamaan yksityisiin majoitusliikkeisiin. Sopivia motelleja ei varmastikaan ole kovin paljon, eikä yleinen hotellikaan ole kovin hyvä sijoituspaikka, koska ensinnäkin se on liian kallis veronmaksajille ja toiseksi tasonsa säilyttämisen vuoksi ja muiden vieraiden viihtyvyyden takaamiseksi tuskinpa kovinkaan moni hotelli ottaisi näitä vieraikseen.

Apu löytyy kuitenkin lähempää kuin moni osaisi arvatakaan, ja se on yksityismajoitus. Monissa maissa jotkin perheet ottavat ns. vaihto-oppilaan vajaaksi vuodeksi luokseen asumaan, mitä pidetään parhaimpana keinona oppia kieltä ja tutustua maan tapoihin ja kulttuuriin. Suomessakin tätä harrastetaan vaikkakaan ei kovin yleisesti.

Maahanmuuttajan kotiin ottamisessa olisi kyse aivan samasta asiasta ja siitä voitaisiin vielä maksaa. Suomalaisperheessä olevaa vierasta kutsuttaisiin kotineekeriksi.

Kyllä siinä somalin kelpaisikin opetella suomalaisille tavoille ja oppia suomea asuessaan Horttanaisen perheessä. Vastavuoroisesti somali voisi opettaa Horttanaisille somalia ja islaminuskoa. Järjestelyssä lyötäisiin ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Jos sopeutuminen perheeseen onnistuisi hyvin, kotineekeristä voitaisiin tehdä virallinen perheenjäsen, eikä tämän tarvitsisi myöhemmin perustaa omaa taloutta. Ja jos perheessä olisi naimaikäisiä lapsia ja kotineekerikin olisi ns. sinkku, perhe saisi helposti hyvän vävyn tai miniän. Tällä tavalla tehtäisiin Astrid Thorsin haluama monikulttuurinen Suomi.

Maahanmuuttoa kannattavat (RKP ja vihreät) voisivat näyttää muille kansalaisille esimerkkiä ja ottaa ensimmäisinä muutaman maahanmuuttajan luokseen asumaan. Siinä saattaisivat sitten heidänkin silmänsä avautua näkemään näiden tulijoiden todellinen luonne.

Muidenkin maahanmuuttoa kannattavien puolueiden kansanedustajat ja jäsenet voisivat ottaa kotineekerin. Seuraava vastaanottajaryhmä olisivat hyvätuloiset valtion virkamiehet jne. Suomessa lieneekin noin kaksi miljoonaa kotitaloutta, joista vähintäänkin joka kymmenes täyttäisi vastaanottajaperheen korkeat vaatimukset, sillä eihän nyt itseään kunnioittavan somalin arvolle oikein sopisi mennä asumaan mihin tahansa työläisperheeseen.

Jos puolet näistä ottaisi kaksi ja toinen puoli yhden kotineekerin, voitaisiin kaikkiaan sijoittaa 300.000 maahanmuuttajaa. Siinä olisi sijoitusreserviä nykyisellä maahanmuuttovauhdilla jopa pariksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.

Koska kansalaisissa on jo niin paljon maahanmuuttoa kannattavia, halukkaiden vastaanottajaperheiden löytämisessä ei pitäisi olla vaikeuksia, niin että ketään ei tarvitsisi pakottaa ottamaan kotineekeriä.