141-artikla

Suomen EU-liittymissopimuksen, joka neuvoteltiin Esko Ahon hallituksen johdolla vuonna 1994, toteutumisen ehtona oli pysyvä maataloustuki ns. AB-alueelle, joka sijaitsee Pori-Imatra-linjan eteläpuolella. Suomea kuitenkin höynäytettiin jälleen kerran isojen poikien joukossa, ja sen seurauksena kävi jälkeen päin ilmi, että tuki olikin tosi asiassa tarkoitettu vain määräaikaiseksi ja portaittain alenevaksi.

Tuen määrä oli 133 miljoonaa euroa vuonna 2003, 94 miljoonaa viime vuonna ja enää vain 68 miljoonaa vuonna 2013. Jos tuki alenee jatkossakin samaa vauhtia, 2020-luvulla se poistuu kokonaan. Tuolloin Suomi ei enää saa maksaa tukea AB-alueen maataloustuottajille. Tuki säilyy kuitenkin C-alueella, joka alkaa mainitun linjan pohjoispuolelta ja jatkuu pohjoisimpaan Lappiin asti.

Kuntaliitoksessa 2007 syntynyt uusi Jämsä kuuluu molempiin alueisiin, eli C-alueen jämsäläinen maatalousyrittäjä saa pysyvää tukea, mutta B-alueen jämsäläinen saa aluksi alenevaa tukea, kunnes se lopulta poistuu kokonaan. Tilanne on muodostunut varsin erikoiseksi.

AB-alueen tuen väheneminen tarkoittaa sitä, että maataloustuotannon harjoittaminen alueella muuttuu kannattamattomaksi, mikä tulee johtamaan tilojen lakkauttamisiin. Tuotannon väheneminen johtaa puolestaan ruuantuotannon omavaraisuuden menettämiseen. Tämän jälkeen lihatuotanto Suomessa ei ole riittävä kotimaan tarpeeseen, vaan sitä täytyy paikata tuonnilla muista EU-maista, mikä onkin nähtävästi ollut EU-komission alkuperäinen tavoite.

Tuki säilyy ja tuotanto on kuitenkin edelleenkin kannattavaa C-alueella, mutta koska sen tuotanto ei ole riittävä kysyntään nähden, lihan hinta tulee nousemaan kasvavan kysynnän vuoksi. Tuonti tosin rajoittaa hinnan nousua, mutta uhkana on se, että myös tuontilihan hinta nousee eli ulkomaalainen tuottaja saa paremman hinnan sen vuoksi, että Suomessa ei ole kannattavaa harjoittaa omaa tuotantoa. Tämän kaiken maksaa suomalainen kuluttaja.

Suomi on pian kuin jokin kehitysmaa, jonka asukkaat odottavat muualta maailmasta tulevia elintarviketoimituksia. Tavallisten kehitysmaiden kohdalla omavaraisuuden puuttumisen syy on laiskuus, saamattomuus ja valtiovallan korruptio (eli kaikki ne syyt, minkä vuoksi tyypillinen neekerivaltio jää kaikessa jälkeen OECD-valtioista), mutta Suomessa syy näyttää olleen EU-neuvottelijoiden kehnoissa neuvottelutaidoissa ja sinisilmäisyydessä ja EU-komission tahdossa tehdä jäsenmaa taloudellisesti riippuvaiseksi EU:sta.