Työperäinen maahanmuutto

Entisten suurvaltojen entisten alus- ja siirtomaiden kansalaiset ovat ikään kuin alkaneet vaatia konkreettista hyvitystä heidän ja menneiden sukupolvien kokemalle riistolle, ja hyvitykseksi näyttäisi riittävän oleskelulupa mihin tahansa omaa maata korkeamman elintason maahan. Huonon sivistyksen vuoksi nuo hyväksikäyttäjät eivät kuitenkaan tiedä, että Suomella yksin tai yhdessä jonkin toisen valtion kanssa ei koskaan ole ollut hallinnassaan vierasta valtiota. "Riistäjät" löytyvät sitä vastoin vanhoista EU-maista, joista lieneekin jokainen hallinnut vähintäänkin yhtä vierasta valtiota toisella mantereella.

Suomella ei ole mitään velkaa nykyisten kehitysmaiden asukkaille, joiden jatkuvasti kasvava syntyvyys ylittää luonnon kantokyvyn. Koska omassa maassa ei ole elintilaa ja on tieto siitä, että EU:n jäsenmaat ottavat tietyn kiintiö- ja harkinnanvaraisen lisämäärän pakolaisia vuosittain, tulijoiden joukossa syntyy kamppailu siitä, kuka saa hieman myöhäisen "lottovoiton" päästä Suomeen, jonka maine maahanmuuttajia mielellään vastaanottavana valtiona on kiirinyt kaukaisimpaankin Afrikkaan saakka.

Työperäinen maahanmuutto on Masa Vanhasen hallituksineen keksimä termi, jonka perusteella otettavien pakolaisten määrä voidaan nopeasti moninkertaistaa. Suomella ei koskaan tule olemaan tarvetta saada ilman koulutusta olevia sivistymättömiä afrikkalaisia tai lähi-idän kansalaisia, koska maassa on tälläkin hetkellä noin 200.000 työtöntä, joilla useimmilla on jonkinlainen koulutus ja joiden pitäisi olla etusijalla valtion koulutus- ja työllistämistoimenpiteissä. Jos jollakin neekerillä tai ählämillä olisikin jonkinlainen koulutus ja hän haluaisi lähteä tekemään työtä "ihan oikeasti" toiseen maahan, Suomi tuskin olisi kohdemaiden listalla kovinkaan korkealla.

Jotta suomalaisten veronmaksajien hyväksikäyttö voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti, koulutukseen pyritään käyttämään mahdollisimman paljon aikaa, vaikka onkin varsin luultavaa, että keskivertomaahanmuuttaja ei heikomman henkisen lahjakkuuden vuoksi suorita tutkintoa samassa ajassa kuin suomalainen, joten maahanmuuttajan koulutusaika tuplaantuu "luonnostaan". Tutkinnon suorittaneen työhalut ovat tuskin ainakaan kasvaneet pitkitetyn "pakko-opiskelun" aikana, joten työllistyminen voi olla aika vaikeaa ellei peräti mahdotonta.

Asiaa voidaan tarkastella myös suomalaisen työnantajan näkökulmasta. Jos työnhakijoina ovat suomalainen ja maahanmuuttaja, ei liene vaikea arvata, kumpi on työnantajan valinta. Jotta suomalaisten veronmaksajien tarjoama "koulutus" ei menisi aivan hukkaan, maahanmuuttajien työllistymistä pitäisi tukea työllistämistuella, jolloin kilpailussa työpaikasta maahanmuuttaja saattaisi suuren valtion tuen avulla ohittaa suomalaisen työnhakijan.

Mitä enemmän Suomeen tulee tietyistä maista ja kulttuureista olevia maahanmuuttajia, sitä houkuttelevammaksi uudeksi kotimaaksi Suomi näille ja näitä seuraaville tulokkaille muodostuu. Suomi ei ole näille maahanmuuttajille mitään muuta kuin tyhmä kansa, jota on helppo ja jota kannattaa käyttää hyväksi niin paljon ja kauan kuin mahdollista.