Ennen vanhaan kansalainen osti postikortin ja postimerkin, jotka riittivät tilauksen tekemiseen tai mielipiteen ilmaisuun. Vastaanottaja ei saanut penniäkään kortin tai postimerkin hinnasta. Vain Posti sai maksun postimerkistä. Vastaanottajalle saattoi sitä vastoin koitua suuriakin kuluja kansalaisen lähettämien tietojen käsittelystä. Esim. jonkin tuotteen tilauksessa toisen kansalaisen täytyi hakata lähetetyt tiedot tietojärjestelmään, joita on tiettävästi käytetty jo 60-luvulta lähtien vaikka olivatkin suorituskyvyltään aika vaatimattomia nykyajan jopa 500 €:n halpiskannettavaan verrattuna. Tästä kaikesta aiheutui kuluja vastaanottajalle.
Nykyään tiedot siirtyvät suoraan vastaanottajan tietojärjestelmään olettaen, että kansalainen on sen verran oikeinkirjoitustaitoinen, että osaa kirjoittaa yhteystietonsa oikein, mikä ei nyt kuitenkaan ole mikään itsestään selvyys. Kaikki tapahtuu automaattisesti ja ilman henkilökuluja. Ja mikä parasta: kaikki kulut maksaakin kansalainen sms-maksussaan.
Tekstiviestin maksulla (jonka lähtee noin 0,50 €:sta) on kolme saajaa: operaattori, vastaanottajan järjestelmätoimittaja (jonka tekemä softa käsittelee sms-tiedon) ja itse vastaanottaja.
Idols-kilpailu ja Big Brother ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten tyhmät (ja helposti lypsettävät) kansalaiset saadaan maksamaan jopa merkittävä osa ohjelman tuotantokustannuksista. Äänestykseen osallistuminen on tavattoman helppoa: otetaan vain puhelin käteen ja lähetetään erittäin lyhyt koodi viisi- tai kuusinumeroiseen palvelunumeroon. Juuri se tekee tästä lypsytoiminnasta niin tehokasta ja tuottoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita selvästi ja kohteliaasti