Ajolähtö

Teema esitti tiistai-iltana Mikko Niskasen Ajolähtö-elokuvan, joka kuvaa kolmen pihtiputaalaisen nuoren miehen sopeutumista armeijan jälkeiseen elämään, jonka aloittaa vertauskuvallisesti elokuvan tunnuskappaleessa (Isänmaan toivot) kuvailtu ”ensipäivä loppuelämän”.

Ajolähtö on hyvä kuvaus 80-luvun alun Suomesta, jolloin IT-alasta ei vielä tiedetty mitään ja Nokiakin puuhasteli vielä kumisaappaiden, wc-paperin ja kaapelien parissa, ja erityisesti pienen keski-suomalaisen kunnan elämästä ja ongelmista, vaikka siinä onkin mukana paljon Niskasen elokuville tuttuja kömpelyyksiä.

Armeijasta päässeillä pojilla oli pitkä tukka, mikä ei ainakaan vielä 80-luvulla olisi voinut olla mahdollista.

Pojat viettivät ensimmäisen yönsä siviilissä naisen luona, jonka (sukulaisuus)suhde poikiin jäi epäselväksi.

Laten suhde itseään paljon vanhempaan nosturinkuljettajana samassa valimossa työskentelevään Mikko Niskasen esittämän työnjohtajan vaimoon ei ollut kovin uskottava.

Pojat pääsivät armeijasta kesäkuun alussa. Juuso ehti mennä Göteborgiin Ruotsiin työhön ja jatkaa sieltä Norjan Stavangerin öljykentälle. Late seurasi perässä Göteborgiin, pyöri pari viikkoa kaupungin suomalaispummien (jotka olivat muuten oikeita pummeja, jotka olivat menneet työhön Ruotsiin aikaisemmin mutta eivät olleet sopeutuneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan) seurassa, oli jonkin aikaa työssä ja palasi takaisin Suomeen. Pyry pysytteli kotimaisemissa ja iski siinä sivussa kirjastoautonkuljettajan (tai pikemminkin toisin päin). Kaikki tapahtui tavattoman nopeasti, ja pian sitten juhlittiinkin jo heinäkuussa paikallisilla festareilla.

Rehvakas Juuso oli porukan johtaja. Hiukan yksinkertainen Late, joka elokuvan lopussa haisteli 100A:n pakokaasuja, oli myötäilijä – ja luuseri. Kiltti poika Pyry ei oikein tiennyt, miten päin olla.

Elokuva saattaa vaikuttaa nykynuorten mielestä kesyltä mutta on ehdottomasti monin verroin aidompi, parempi ja uskottavampi kuin Levottomat (n) ja kaikki muukin 90- ja 00-luvuilla tehty skeida. Se on suomalaisittain suomalaisista suomalaisille tehty elokuva, eikä siinä ole lainkaan vaikutteita amerikkalaisista tai mistään muistakaan elokuvista.

Maailma on kuitenkin muuttunut erittäin paljon vajaan 30 vuoden aikana. Vielä 80-luvulla lähdettiin varsinkin Keski- ja Pohjois-Suomesta työhön Ruotsiin ja myös Norjaan, joissa oli tietyillä aloilla työvoimapula. Mitään erityistä ammatti- tai edes kielitaitoa ei vaadittu, vaikka niistä oli tietenkin hyötyä. Kaikille löytyi työtä. Siinä oli pihtiputaalaisnuorellakin mahdollisuus päästä leivän- ja elämänsyrjään kiinni. Toisin on kuitenkin nykyään. Ainoa vaihtoehto taitaa olla TEM:n kortisto.