tiistai 3. helmikuuta 2009

Suomalaista kehitysapua

Afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluu, että naiset tekevät peltotyöt monien muiden kotitöiden ohella. Miehet sitä vastoin keskittyvät olennaiseen eli juopottelevat, käyvät huorissa, ”parantavat” maailmaa ja lepäilevät apinanleipäpuun varjossa. Tuollainen kulttuuri selittää hyvin Afrikan neekerivaltioiden takapajuisuuden.

Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto huomasi tämän ”epäkohdan” 70-luvulla, ja silloinen hallitus päätti yrittää korjata tilanteen suomalaisten veronmaksajien auliilla avustuksella. Eräässä bilateraalisessa projektissa veronmaksajat lahjoittivat erääseen Afrikan maahan Suomessa valmistettuja traktoreita, jotta neekerinaiset vapautuisivat raskaasta peltotyöstä ja maanviljelystä tulisi koneellistettuna niin kevyttä, että laiskat neekerimiehetkin jaksaisivat tehdä sitä.

Paikallisten virkamiesten lahjonnan, jotta traktorit saatiin toimitettua perille, ja muiden kommellusten jälkeen alkoi projektin seuranta. ”Hyvää tarkoittavalla” lahjoituksella ei käytännössä ollut mitään vaikutusta vanhan tilanteen korjaamiseksi: naiset tekivät edelleenkin samaa työtä kuin ennenkin mutta miehet ajoivat nyt uusilla traktoreillaan naapurikylään juopottelemaan ja huoriin.

Huollon puutteen ja osaamattomuuden vuoksi traktorit vikaantuivat nopeasti ja menivät epäkuntoon ja viimein kaikki palautui takaisin ennalleen. Suomen veronmaksajilta lypsetyt kehitysapurahat menivät taas kerran kuin Kankkulan kaivoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoita selvästi ja kohteliaasti

Site Meter