Ruandalainen kansanmurhaaja

Ruandalainen on poliisin epäilyn mukaan syyllistynyt joukkotuhonnan suunnitteluun, johtamiseen ja toteuttamiseen Nyakizun kunnassa Ruandassa 1994, mutta hän kiistää (tietenkin) kaiken. Krp on suorittanut esitutkintaa yhteistyössä Ruandan oikeusviranomaisten kanssa ja kuullut todistajina yli sataa ruandalaista, joista osa on tuomittu Ruandassa osallisuudesta joukkotuhontaan.

Mies on ollut vangittuna Suomessa huhtikuusta 2007, mutta ei ole tiedossa, milloin ruandalainen on saapunut Suomeen.

Poliisi on luovuttanut esitutkinta-aineiston valtionsyyttäjälle, joka suorittaa asiassa syyteharkinnan. Mahdolliset syytteet tullaan käsittelemään Porvoon käräjäoikeudessa, jos se valitettavasti ja hyvin todennäköisesti menee sinne.

”So fucking what?” sanoisi Jungnerin poika (Yleisradiosta). Niin, mitä sitten?

Tapahtuma lieneekin aika tavallista Afrikassa ja verrattavissa lähinnä paikalliseen kansanhuviin. Suurta ihmetystä tässä herättääkin se, miksi Suomen poliisi on tuhlannut suunnattomasti aikaa yhden ruandalaisen nuoruuden hairahdusten tutkimiseen. Paljonko siihen on oikein käytetty veronmaksajien rahaa?

Sata todistajaa ovat tuskin tulleet Suomeen kuulusteltaviksi, vaan Krp:n miesten on täytynyt mennä Ruandaan kovistelemaan. Suomessa vaaditaan yleensä suullisessa oikeuskäsittelyssä todistajia oikeuteen kuultaviksi, mikä tarkoittaa sitä, että reilut sata ruandalaista lennätetään Suomeen. Ruandalainen saakin varmasti pitkän vankeustuomion (täysihoidon) ja pääsee rikastuttamaan jonkin vankilan kulttuuria.

Mitä olisi sitten pitänyt tehdä kaksi vuotta sitten, kun ruandalaista alettiin epäillä? Mies olisi pitänyt yksinkertaisesti karkottaa maasta eli palauttaa takaisin Ruandaan. Tutsit olisivat varmasti mielellään ottaneet kansanmurhaajansa vastaan, ja ongelma olisi poistunut nopeasti – ja mikä tärkeintä, se ei enää olisi ollut Suomen ongelma!

Mitä ihmettä tämä kaikki kuuluu Suomelle? Ruandalainen ei nimittäin ole tehnyt mitään rikosta Suomessa. Mitä Suomi haluaa taas esittää maailmalla? Jotakin oikeusvaltion mallioppilastako? Tässä näkyvät vain suomalaisille opetettu nöyryys ja nöyristelynhalu, joita valloittajat Ruotsi ja Venäjä ovat opettaneet.

Suomelta löytyy hirveä häpeätahra oikeushistoriasta. Presidentti Risto Ryti tuomittiin 1946 kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen vain siitä syystä, että hän armeija tukenaan puolusti Suomea Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Nykyajan vankila on kuin viiden tähden hotelli verrattuna 40-luvun kuritushuoneeseen.

Taas kerran ovat tyhmät suomalaiset viranomaiset sotkeentuneet asiaan, josta eivät ymmärrä mitään ja joka ei heille kuulu, mutta tekevät sen voidakseen mielistellä EU:ta ja muita suurvaltoja. Ja veronmaksajat maksavat jälleen kerran nöyrästi laskun.