Talouden päästyä vauhtiin 90-luvun puolivälissä seuraava hitti oli projektipäällikkö. Enää ei tarvinnut myydä mitään päästäkseen päällikköluokkaan. Mikä tahansa yritys, jolla ei omasta mielestään ollut tarpeeksi päälliköitä, saattoi tehdä kenestä tahansa projektipäällikön, vaikka uuden nimityksen myötä työtehtävät, alaisten määrä, työn vastuullisuus ja palkkaus eivät muuttuneetkaan millään tavalla.
Työntekijäkin saattoi aluksi tuntea ylpeyttä nimityksestään ja ehkä kokea sen tunnustukseksi hyvin tehdystä työstä, ennen kuin karu totuus paljastui. Yrityksen johto oli tehnyt nimityksen pelkästään omista itsekkäistä tarkoitusperistä: nyt yritys saattoi esitellä toimihenkilöidensä runsasta päällikkönimikkeiden määrää ja jopa kilpailla niiden suhteellisella määrällä muiden yritysten kanssa.
00-luvulla yritykset alkoivat kokea pr-toiminnan ja asiakkuusuhteet tärkeiksi. Monella yrityksellä alkoi olla kova työ selittää julkisuudessa yrityksen ja johdon kömmähdyksiä. Yritykset, joilla oli paljon henkilöasiakkaita, joutuivat myös entistä useammin vastaamaan näiden palautteeseen. Ei ollut kuitenkaan enää sopivaa, että puhelinvaihteen hoitaja tai toimitusjohtajan sihteeri hoiti yritysviestintää, vaan sitä varten tarvittiin uusi päällikkötason tehtävä. Moneen yritykseen tulikin uusi viestintäpäällikkö, viestintäjohtaja, asiakkuuspäällikkö tms., vaikka näilläkään ei aikaisempien esimerkkien mukaan ollut lainkaan alaisia. Viestintäjohtaja on jo tehtävänimikkeenäkin niin naurettava, että vastaavaa voi olla vaikea löytää.Kauppojen myyjät eivät enää ole myyjiä vaan myyntineuvottelijoita, ja on vain ajan kysymys, milloin perinteisestä kauppa-apulaisesta, kassasta, tulee myyntipäällikkö.
Kuvan herrasmies, joka kehitti "yritysviestinnän" huippuunsa, lieneekin kaikkien nykyisten viestintäjohtajien ihanne ja esikuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita selvästi ja kohteliaasti