Suomi ja sensuuri

Suomessa harjoitettiin sota-aikana rintamapostiin ja lehdistöön kohdistuvaa sensuuria, minkä tarkoitus oli pitää yllä maanpuolustustahtoa ja välttää yleisen tappiomielialan syntymistä siviiliväestössä. Se oli tuolloin oikeutettua, koska sillä oli hyvä peruste.

Sodan päätyttyä lehdistösensuuri kohde muuttui, ja lisäksi alettiin harjoittaa elokuva- ja radiosensuuria. Sensuuri, joka jatkui yli 50 vuotta aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti, koski kaikkea uutisointia Neuvostoliitosta. Lehtien päätoimittajilla oli tarkat määräykset, mitä NL:sta sai kertoa ja mitä ei. Yksinkertaistetusti sanoen mitään negatiivista ei saanut uutisoida. Jälkeen päin ajatellen tuotakin sensuuria voidaan pitää osittain oikeutettuna, koska kyseessä oli YYA-sopimus ja tärkeä kauppakumppani.

90-luvulla käynnistyneen uuden kansainvaelluksen myötä Suomi on vapaaehtoisesti ottanut vastaan "pakolaisia", joiden ainoa motiivi päästä Suomeen on ollut parempi suomalaisten veronmaksajien tarjoama elintaso ja halu käyttää hyväksi valtiota, joiden kansalaisten ihonväri muistuttaa entisistä siirtomaaisännistä.

Näitä maahan saapuneita loisia on kohdeltu selvästikin paremmin kuin suomalaisia syrjäytyneitä ja köyhiä. Siksi onkin ymmärrettävää, että kansan enemmistön mielipide on tällaista maahanmuuttoa vastaan.

Suomessa on hiljattain tullut voimaan pakolaiskeskustelusensuuri, jota ei ole missään erityisesti määritetty ja joka voimistuu jatkuvasti. Sensuurin tarkoitus näyttää olevan se, että jos kaikenlainen julkinen keskustelu ja uutisointi pakolaisongelmista voidaan vaientaa, mitään ongelmia ei sitten olekaan. Sensuuri näyttää koskevan lehtien toimituksellisia uutisia, lehtien mielipidekeskustelua ja internetin keskusteluryhmiä. Hallituksen ohjauksessa olevan Yleisradion uutistoimitus on aivan oma lukunsa.

Useimpien lehtien keskusteluryhmissä käytetään ennakkosensuuria, joihin jää jokainen vähänkin kriittisesti pakolaisia arvosteleva kirjoitus. Jokin yksittäinen sanakin, kuten esim. NEEKERI, riittää. Keskusteluryhmistä, joissa ei ole ennakkosensuuria, kirjoitukset poistetaan nopeasti joko ilmiannon perusteella tai henkilöstön toimesta.

Voidaan kysyä: kuuluuko tällainen sensuuri yhteiskuntaan, joka julistaa olevansa mielipiteen- ja sananvapautta tunnustava avoin demokratia? Suomi alkaa pakolaiskeskustelun tukahduttamisyrityksissään muistuttaa Kiinaa, jossa valtio on myös määritellyt tiukat julkisen keskustelun linjat.

Suomen hallitus on väärässä, jos se kuvittelee voivansa vaientaa pakolaiskeskustelun ja pystyvänsä estämään kansalaisia näkemästä pakolaisten synnyttämää todellista ongelmaa. Vaientamisyritykset tulevat vain kääntymään itseään vastaan ja voimistamaan ääriliikkeitä.

Tosi asia on se, että kansan enemmistö ei halua maahan näitä "kulttuurinrikastuttajia" tai mitä nimeä näistä hylkiöistä, joilla ei ole mitään sijaa maailmassa, sitten halutaankin käyttää. Mediassa julkaistaan vain maahanmuuttoon positiivisesti tai neutraalisti suhtautuvien mielipiteitä, jotka eivät kuvaa koko kansan mielipidettä ja jotka ovat siten tilastollisesti vääristeltyjä tuloksia.

Moni suomalainen voi pian todeta: häpeän olla suomalainen!