Rakennukset sijaitsivat rakennusliikkeiden omistamilla tonteilla, joilla sijaitsevat rakennukset oli määrätty suojeltaviksi. Koska suojelumääräys oli olemassa, se esti rakennusten purkamisen ja uuden rakentamisen. Hylätyissä taloissa asusteli ennen niiden palamista ns. laitapuolen kulkijoita.
Rakennusliikkeiden johtajat keksivät omasta mielestään nokkelan mutta rikollisen keinon päästä eroon vanhoista rakennuksista. Taloissa asuvat hampit palkattiin sytyttämään rakennukset tuleen. Sitten kun rakennukset olivat palaneet korjauskelvottomiksi, rakennusliikkeet pääsivät viimein hyödyntämään investointejaan. Palaneen talon raunioiden purkutöissä purettiin yhden kerran ”vahingossa” myös vieressä sijainnut hyväkuntoinen rakennus.Näitä tapahtumia kuvataan pari kertaa televisiossa esitetyssä dokumentissa Oulu palaa – kaupunki joka katosi, joka oli jonkun elokuva-alan opiskelijan lopputyö.
Oulussa on tullut poikettua lähes jokaisella Lapin-matkalla, niin kuin viime kesänäkin, ja kaupungista on tullut tuttu vuosien aikana. Oulua onkin erittäin vaikea uskoa Suomen kuudenneksi suurimmaksi kaupungiksi. Kaupungin keskusta muistuttaakin lähinnä keskivenäläistä pikkukaupunkia.
Osuusliike Arinalla on ollut Oulussa ihmeellinen vaikutusvalta. Arina haki kerran rakennuslupaa jollekin varastolle tms. olemassa olevaan kiinteistöön. Siihen nousi kuitenkin Prisma-tavaratalo rakennuskaavan vastaisesti. Kaupunginhallitus katsoi asiaa sormiensa lävitse eikä puuttunut rakennusluvan vastaiseen rakentamiseen millään tavalla.
Nykyinen liikenneministeri Suvi Linden toimi tuolloin Oulun kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenenä ja myös Arinan hallituksen jäsenenä. Linden onkin aina myötävaikuttanut siihen, että Arinalla on ollut suosituimmuusasema, kun uusia kauppapaikkoja on perustettu Ouluun. Monet muistavat myös sen, että Linden joutui (häpeällisesti) eroamaan kulttuuriministerin tehtävästä myönnettyään valtionapua omalle golfkentälleen Oulussa.Voisi sanoa, että Oulussa on aina tyylistä niin välittämättä vedetty mutkat suoriksi, eli ensin on tehty ja sitten on ihmetelty ja päivitelty tapahtunutta vahinkoa.
Uusin Oulusta kantautuva uutinen kertoo, että jokin rakennusliike olisi kaivanut rakennusmontun muinaismuistolain perusteella suojeltavaksi määrätyllä tontilla. Merkintä on ollut asemakaavassa ja varmasti kaikkien viranomaisten ja myös muiden osapuolien tiedossa. Lain mukaan Museovirastoon olisi pitänyt ottaa yhteyttä ennen ryhtymistä minkäänlaisiin toimenpiteisiin suojellulla tontilla.
Teko havaittiin kuitenkin vasta sitten, kun peruuttamaton vahinko oli jo tapahtunut. Rakennuspaikan ohitse kulkenut Museoviraston tutkija oli havainnut tapahtuneen ja keskeyttänyt kaivuutyön mutta liian myöhään.
Tontilla sijaitsi kulttuurikerroksia jopa 1500-lopulta lähtien. Tieto siitä, miten kaupungissa elettiin sen alkuaikoina, on siten ikiajoiksi menetetty.
Sitten alkaa tavallinen oululainen selittely (puolustelu): suojelumerkintää ”ei huomattu” rakennuslupaprosessin eri vaiheissa. Ja mikä tärkeintä (oululaisnäkökulmasta) tai pahinta (yleisessä mielessä): syyllistä ja vastuunkantajaa ei tahdo löytyä mistään.
Oulun kaupungin Rakennusvalvontaviraston virastopäällikkö Tapani Mäkikyrö on myöntänyt tontille rakennusluvan viime kesänä. Mäkikyrö on siten virkansa puolesta vastuussa tapahtumasta, oli kyse sitten hänen tai hänen alaistensa laiminlyönnistä tai huolimattomuudesta.
Museovirasto harkitsee rikosilmoituksen tekemistä. Koska kyseessä ei ole asianomistajarikos, kuka tahansa oululainen tai muukin kansalainen voisi jättää tapahtumasta tutkintapyynnön poliisille, jos Museovirasto ei sitä tekisi.Kaupunginhallituksen pitäisi tehdä yksi ainoa johtopäätös ja erottaa virastopäällikkö Tapani Mäkikyrö, jos hän ei itse ymmärrä pyytää eroa kaupunginhallitukselta. Mäkikyrö on kyvytön toimimaan Rakennusvalvonnan esimiehenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita selvästi ja kohteliaasti