Tanzania – here we come!

Ruandalainen farssi on edennyt siihen vaiheeseen, että oikeus alkaa kuulla puolustuksen todistajia. Nyt on vain käynyt niin hassusti, että todistajat asuvat ympäri Itä-Afrikkaa, minkä vuoksi oikeuden täytyy tehdä kuuleminen Dar-es-Salaamissa Tansaniassa.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että oikeus joutuu palaamaan takaisin iloiseen Afrikkaan. Minkähän vuoksi kuulemista ei voitu tehdä samalla kertaa edellisellä Ruandan-reissulla? Siinä olisi säästynyt aikaa, vaivaa ja rahaa.

Tansaniaan ei ole vielä lähetetty oikeusapupyyntöä, jonka käsittelyssä tulee afrikkalaisen byrokratian tuntien menemään viikkoja. Koska korruptio ja lahjusten ottaminen on ”maan tapa” jokaisessa afrikkalaisessa valtiossa, pienen ”avustuksen” osoittaminen Tansanian oikeusministeriön ”kahvikassalle” voisi nopeuttaa käsittelyä huomattavasti.

On kuitenkin selvää, että Tansania ei tee samaa kuin Burundi, joka epäsi oikeuden sille lähettämän oikeusapupyynnön, koska Tansania on jo pitkään ollut Suomen bilateraalisen kehitysavun kohde. Voisi sanoa, että tansanialaiset ovat suuressa kiitollisuudenvelassa Suomen veronmaksajille, joiden selkänahasta jokainen Tansaniaan lähetetty markka ja euro on revitty.

Viikkoja kestävä neekerien kuuleminen, jonka hyöty lienee vähintäänkin kyseenalainen, tulee kuitenkin kalliiksi veronmaksajille. On ilmeisesti niin, että Porvoon käräjäoikeudella on avoin piikki, eli kansainvälisen oikeuden jakamisessa kustannuksilla ei ole mitään väliä. Tärkeintä on näköjään vain saada Bazaramba tuomittua väitetyistä ”rikoksista” ja saada Suomelle kansainvälistä mainetta asiassa, josta hyvin moni muu valtio olisi visusti pitänyt näppinsä erossa.