Suomi ja Grönlanti

”Suomea voidaan ymmärtää parhaiten vertaamalla maata Grönlantiin ja Japaniin, väittää brittiläinen antropologi Edward Dutton uudessa kirjassaan The Finnuit – Finnish Culture and the Religion of Uniqueness”, kertoo aamun HS.

"Suomi on laimennettu Grönlanti, tai Grönlanti on liioiteltu Suomi", Oulussa asuva Dutton rinnastaa.

”Sekä suomalaisilla että grönlantilaisilla on Duttonin mukaan ollut vaikeuksia soveltua moderniin elämäntapaan. Se näkyy kummallakin alueella muun muassa uskonnollisuutena, nostalgisena menneisyyden haikailuna, runsaana alkoholinkäyttönä ja suurina itsemurhalukuina.

”Duttonin mukaan sekä Suomessa että Grönlannissa kristinuskoon on sekoittunut myös pakanallista mystiikkaa, jossa on šamanistisia piirteitä.

”Suomalaiselle ja grönlantilaiselle mentaliteetille on Duttonin mukaan tyypillistä myös 'heimoutuminen', jossa yhteisö asettaa jäsenilleen ja heidän yksilöllisyytensä ilmaisulle tarkat rajat.

”Huono itsetunto on sekä suomalaisten että grönlantilaisten kansantauti. Kummankin alueen väestöä on vielä 1900-luvulla pidetty kehittymättöminä, arktisina tai 'itäisinä', ja niiden kansat ovat tottuneet häpeämään itseään. Suomessa valtiollinen historia on verraten nuorta, ja Grönlanti on Tanskan alainen autonominen alue.”

Oikeassahan Suomessa asuva britti enimmäkseen on, mutta ei liene kovinkaan kohteliasta verrata isäntämaan kansalaisia primitiivisiin hylkeensyöjiin.

Grönlantilaisten ”runsasta” alkoholinkäyttöä ei myöskään pitäisi verrata suomalaisten alkoholin käyttöön. Grönlantilaisten alkoholinkäyttö on täysin holtitonta ja verrattavissa lähinnä näiden lähisukulaisten intiaanien tai Australian aboriginaalien vastaavaan.

Dutton olisi voinut julkaista kirjansa asuessaan Iso-Britanniassa, mutta Suomessa se ei ole oikein sopivaa. Se on yksinkertaisesti loukkaus huonon itsetunnon omaavia, alkoholiin taipuvaisia, uskonnollisia ja nostalgian perään haikailevia suomalaisia kohtaan.

Jos vastaava vertailu tehtäisiin jossakin (muussa) sivistysmaassa, vastaanotto olisi aivan toisenlainen. Se synnyttäisi voimakkaan julkisen keskustelun ja paheksunnan, ja saattaisi jopa johtaa siihen, että kirjan kirjoittaja palaisi pikaisesti takaisin isiensä maahan. Mutta eihän Suomessa tapahdu niin. Täällä on totuttu arvosteluun ja aina hyväksymään se, vaikka se olisi kuinka viiltävää. Ja lopulta se on auktoriteetteja kunnioittaen otettu todesta.

Britti on loukannut suomalaisia, ja jotakin pitäisi tehdä asian hyväksi. Ehkäpä Oulussa osataan vetää oikeat johtopäätökset ja etsiä käsiin höyheniä ja tervaa.